Je gleima umso feina!

Je gleima umso feina = Je enger, desto gemütlicher :) ja sitten sanonkin jo tottuneesti Tirolin murteella: Rutschl a bissl, elikkäs siirrähän vähän peppuasi tuonnemaksi, jotta mäkin mahun!

Tästä nyt kyllä varmaan tulee viimoinen blogikirjotus tämän seikkailun tiimoilta. Oikeastaanhan mun taas pitäis lukea ens viikon tentteihin, mutta onhan se paljon kivempaa jaaritella blogiinsa, ku lukea vaikeisiin tentteihin. Einy, meen tästä kirjotuksen jälkeen kavereitten kanssa puistoon lukemaan. Saa vähä aivotki happea.

Taas on sattunu yhtä ja toista. Tosiaan tässä on tullut käytyä hullussa Erasmus-tapahtumassa jossain päin Itävaltaa, kokkailtua yhessä kavereitten kanssa, tullu käytyä myös ulkona syömässä ja kahvittelemassa opiskelua vältellessä. Liikuntakielto tosin pännii ja paljon. Uskon kuiteski, että alan pian olla terve, ja saan taas alottaa liikunnan, koska ei tää peli vetele ja tää on iha scheissea. Siks oonki käyny nii paljo ulkona kavereitten kaa kahvittelemassa, koska mun elämästä puuttuu ISO pala.

Noh. Erasmus Summer Event oli sen yhen tapahtuman nimi. Se oli Millstätter See:llä. Meitä lähti ihan hullun iso porukka Innsbruckista sinne, siis Erasmus-opiskelijoita. Se oli siis ainoastaan biletys-viikonloppu. Meillä oli perjantaina sellanen miniveneristeily ja siellä ilmanen baari. Sen sitten voi päätellä, mitä siitä seuras. Sitten bileet jatku omassa "party roomissa" siellä meiän majotuspaikassa. Me tehtiin mun ruotsalaisen kaverin, Malinin, kanssa vesimeloni-jättidrinkki.

Kämppikset: Malin, Giulia, Heini, Isabella.

Malin & Heini.

Venebileet.

Millstätter See.

Meiän Innsbruckin poppoo.

Lauantaina sitten oli lentopalloturnausta ja hengailua koko päivän. Aurinko porotti kovasti. Mulla kävi oikeestaa jopa aika vähä tylsäks, en jaksa pelkästää sellasta makoilua, niin päätinki yksin lähteä sitten kävelylle ja löysinki upeita paikkoja sillä kävelyreissulla. Illalla tuli futismatsi Barcelona-ManU ja sen yhteydessä meillä oli International Dinner. Oli tajuttoman hyviä ruokia taas International Dinnerillä, MUTTA... Jotku "meiän" jätkistä, eli Innsbruckin Erasmuksista, ei saakeli niitä ääliöitä, tekis mieli vähä tinttasta naamaan. Ne teki chili con carnea sille International Dinnerille ja ne pisti huumeita sinne sekaan. Sit ne yritti meille tytöille varsinki sitä syöttää koko ajan. Kinusivat, että "maistakaa ny meiän tekemää ruokaa" yms, mutta me onneks tiedettiin, mitä ne oli tehny. Hemmetin ääliöt. Siinä meni kyllä hetkeks fiilikset kaikesta niitten idiootten takia. Noh kuiteski, onneks sit kukaan ei sitä syöny, koska me kerrottiin tietty kaikille, ettei kukaa vaa syö sitä. Pelattiin tyttöjen kanssa juomapeliä nimeltä "7". Se oli hirveen hauska, ja voi elämä me pelattiin sitä kauan. Ideahan on, että aina, ku tulee 7 tai 7:llä jaollinen numero vastaan, nii pitää taputtaa, muuten numerot sanotaan ääneen. Sit ku päästään 21:een asti, saadaan tehä uus sääntö. Sääntöinä meillä oli esim. että 3:n kohalla piti nousta ylös, pyöriä ympäri tiputanssilla, 9:n kohalla piti muistaa sanoa Servus!, 11:n kohalla piti muistaa juoda vesimelonidrinkkiä. Ja sillonhan, ku jotain tehtävää suorittaa, nii ei saa sanoa sitä numeroa ääneen, vaan suorittaa pelkästään se tehtävä.

No, kuten jo viime blogikirjotuksessa kirjotin, nautin todellakin elämästäni mun kämppisten kanssa. -1 näistä. Toi yks kämppishän on 34-vuotias, opiskelee psykologiaa ja pelaa AINA tietokonetta, ku se on kotona. Hyvä jos se raaskii vessassa käydä kesken pelaamisen. Sen kanssa tuun juttuun vaa siks, että on pakko tulla juttuun sen kanssa. Mutta nää kaks muuta, Franz ja Dani. AIVAN IHANIA!! <3 Rakastan näitä poikia ja rakastan hengailla niitten kanssa. Me keksitää kolmistee aina vaikka mitä hauskoja ja hölmöjä juttuja pelleiltäväks :)

Reilu viikko sitten meillä tuli käymään Tobi, eli se jätkä, jonka huoneessa mä asun. Tobi on myös aivan huipputyyppi! Oisin toivonu, et oisin asunu Tobin, Franzin ja Danin kanssa tän ajan, se ois ollu täydellistä, mutta ei kai kaikkea voi saada. No kummiskin. Tietysti me mentiin sitten vähäsen juhlimaan, ku Tobi tuli pitkästä aikaa tänne! Ensiks me tässä meillä juotiin kaljaa ja juotin myös suomalaisia shotteja ;)  Sitten mentiin ulos sellaseen kivaan baariin, Moustacheen, istuskeleen. Tobin kanssa juotiin kaljaa kilpaa.. Ja sitten mulla oli kaljaa rinnuksilla :D Moustachesta me mentiin vielä Irish Pubiin istuskeleen, missä mä innostuin leikkimään parturia, eli tein Franzin tukkaan lettejä ja laitoin pinneillä ne kiinni. Se oli hieman haastavaa, koska eipä Franzin tukka ole pitkä, kuten arvata saattaa. Seuraavana aamuna Franz sitte ihmetteli, mitä sen päässä oikeen on ja yks Maria ihmetteli, miten se heräs mun vierestä... taas. Marialla on ollu useemminkin tapana jäädä poikien lattialle nukkumaan, vaikka oma koti on puolen kilsan päässä tästä. Nyt Maria sitten heräs sängystä mun vierestä. Kaikki oli muka jotenki "kuolleita" suomalaisten shottien takia. Tekosyitä.

2 Tobin kaveria, Tobi, Heini, Maria.

RAKKAUSPAKKAUS: Tobi, Heini, Franz. Liebe dieses Foto!

Hahahaaaaaaa ohi meni!

Sag nix! Verstehst du? SAG NIX!

Irish Pub, Heini & Franz.

Tosiaan oon myös täyttäny meiän kämpän suomalaisilla sanoilla. Ihan niinku opetetaan lapsille kieliä, nimetään vieraalla kielellä eri tavaroita, kohtia yms jossain. Mä oon iskeny lappuja joka puolelle: pöytä, tuoli, kaappi, ovi, ikkuna jnejnejnejne. Jätkistä tää on hirveen hauska idea ja ne yrittää aina välillä lausua näitä sanoja... ei kauheen hyvällä menestyksellä tosin :)

Tobi lukee mun suomenkielisiä sanoja :)

Kaljojen vertailuiltoja me on pidetty Franzin ja Danin kanssa jo useempaan otteeseen. Oon täysin Weissbier-fani nykyään, it sucks, ettei Weissbier:iä saa Suomesta! Nojoo. Viimeks kutsuttiin myös pari vierasta meiän kaljailtaan. Tällä kertaa ilta päätty niin, että Franz luki meille runoja, erittäin hienosti lausuen, ja mä lakkasin samalla Franzin varpaankynnet kymmenellä eri värillä. Sitten vielä toisen peukalonkynnenki onnistuin lakkaamaan, eikä se laittanu yhtään vastaan. Sitten Marian kanssa suunniteltiin, että seuraavana torstaina, ku on historijoitsijoiden bileet (Franz opiskelee siis hissaa), niin me huudetaan bileissä jossain vaiheessa "Socken aus!", että kaikki näkis Franzin varpaankynnet. Hieno suunnitelma oli.

Työn äärellä.

Valmista! Kaunista, eikö?

Muutamien kaljojen korkkeja kaljaillalta.

Historijoitsijoiden bileethän on täällä paikallisten mielestä yksiä parhaita bileitä ja historian opiskelijat yrittää rajottaa sitä, ettei sinne bileisiin tulis ulkopuolisia, koska ne bileet paisuu liian isoiks. Franz on kuiteski niitten ainejärjestön puheenjohtaja, nii se avitti meiät sisälle niihi bileisiin. Koodina oli pitää jonkinlaista hattua, että pääsee sisälle. Ne bileet oli ihan törkeen hauskat! Otin myös ehkä vähän liikaa, sen kertoo kuvat Facebookissa, joista en muista mitään.. Siellä joku koko ajan työnsi shottilasia käteen, eli tuli treenattua shottien juontia oikein olan takaa. Saksa tietysti loisti pienessä hiprakassa taas loistavasti! Tapasin myös yhen Mannin, joka on mun kaverin, Wolfin veli! Wolfi on siis toinen niistä Innsbruckista tulevista jätkistä, jonka tapasin Jyväskylässä, ku se oli tekemässä omaa vaihtoaan. Maailma on pieni! Siellä pippaloissahan sitten tuli tanssittua ja leikittyä hippaa Franzin kanssa. Franz varasti multa hatun, jonka olin siltä aiemmin varastanu ja sitte alko hippa. Hippa on hiprakassa hirveen hauskaa :D

Heini & Franz.

Maria, Heini, Franz.

Heini, Dani, Lotte, Maria.

Maria & Heini.

Franz aloittelee malliuraansa.

Täällä kotona me hengaillaan aika usein Franzin huoneessa, siis mä, Franz ja Dani. Franz on lukenu meille "iltasatuja", eli historian kirjoista tekstejä :D ja mä sitten oon lukenu iltasatuina pojille sanoja Bayerin murteella. Hyvä diili. Katellaan yhes leffoja ja videoita YouTubesta usein ja naureskellaan. On puhuttu kyllä monet teemat puhki. Se on just tätä, mistä tykkään. Kivaa hengailua vaan yhessä. Myös ilman kuningas alkomahoolia. Franz tässä yks päivä päätti leikata hiuksiaan. Se otti isot tekstiilisakset ja alko leikata. Ehdotin sille, että se voi lainata mun hiustenleikkuusaksia, mutta eiiii. Sitten KLIPS ja Franz leikkas itelleen kivan loven hiuksiinsa :D sen jälkeisenä päivänä Franz sitten pyys mua leikkaan sen hiukset ja tein työtä käskettyä. Vähä kyllä jänskätti, ku en oo ennen leikannu miesten hiuksia, mutten sitä kyllä Franzille maininnu :D lopputulos kuitenki tyydytti Franzia kovasti ja muutki on huomannu erittäin hyvin leikatut hiukset. Parturi-kampaaja Heini kiittää.

Eilen kävin kahvilla yhden Hannan kanssa. Saatto olla, että me nähtiin nyt viimestä kertaa ennen mun Suomeen paluuta, koska meiän aikataulut menee iha ristiinrastiin. Sain Hannalta lahjaks Swarovskin kaulakorun!! Olin ihan ällistyny! En osannu yhtää odottaa, et joku antais mulle jonku lahjan - ja vielä noin kalliin. Se on sellanen pieni kirsikkakoru, täällä kirsikkakoru on sellane symboli ystävyydelle kuulemma. Aivan ihana lahja!

Tää kaikki, miten voin jättää tän kaiken taakseni? Mulla on onneks omat salaset suunnitelmani, jotka kyllä nyt paljastuu jopa äitille, jos se tätä lukee. Toivottavasti äiti myös ymmärtää, että tää on mun juttu. Franz ja Dani on sanonu mulle, että niitten tulee ikävä mua, samoin Maria, Hanna... monet muutkin. Nää on kuitenkin mulle yksiä tärkeimmistä. Tulee niin tippa linssiin, ku ne sanoo, että niitten tulee ikävä. No arvatkaa tuleeko mun??! Kuitenki oli ihana kommentti Marialta: "Kun tuut takas, nii me ollaan kaikki taas yhdessä, kaikki on taas palannu reissuiltaan ens syksynä". LIEBEEEEEEEEEEEE <3

Ristiriitaisuutta ja haikailua

Nyt on käyty Zell am See:llä vaeltamassa, katseltu Salzburgin kaupunkia vähän lisää, reissattu taas vähä siellä sun täällä ja yritetty muka taas opiskella. Kaikenmoista on taas ehtiny sattua ja tapahtua, kaikkea ei silti voi paljastaa, jääköön osa salaisuudeksi ;)

Zell am See.

Tosiaan Lotan luona olin Salzburgissa ja mentiin sieltä sitten Zell am See:lle vaeltamaan. Me vaellettiin Schmittenhöhe- vuoren päälle ja oli kyllä hienot maisemat! Kastuttiin vaan tosin aika paljonki, koska suurinpiirtein puolet matkasta ylös sato kivasti. Kun päästiin ylhäälle, alko kuitenki aurinko paistaa ja sitten kuivateltiin auringossa. Seuraavana päivänä me käveltiin Salzburgissa ympäriinsä - oli kiva nähä Salzburgia paremmin, ku mitä sillon viimeks ku käytii nopeesti Marin kanssa siellä. Lotta myös osas näyttää paikkoja siellä, nii olipa oma opas.

Salzburg

Salzburg

Salzburg

Sitten olikin muutama päivä tiukkaa opiskelua pääsykokeisiin ja sitten oli aika Sussun ja Meerin tulla Innsbruckiin mun luo. Pistettiin vähä Innsbruckia sekasin Sussun ja Meerin kans. Esittelin tosiaan kaupunkia, vein ne syömään perinteistä tirolilaista ruokaa, vein ne Nordketten huipulle, tutustutin mun kavereihin ja kämppiksiin. Mitäs sit vielä.. DAVID GUETTA! Oltiin David Guettan keikalla yhtenä iltana, se keikka oli tosi hyvä ja meillä oli hyvä porukka, eli hauskuus oli taattua. Oli kyllä ihan parasta, että tärkeitä, ihania kavereita oli täällä.  Olin kaivannu jotain ihka oikeita, hyviä suomalaisia kavereita, ja nyt sain ne tänne hetkeks.

Meeri, Sussu, Heini.

Ku oltiin menos ton lähivuoren, Nordketten huipulle, eka yritys meni pieleen, oli se hissi suljettu, ja Sussua ja Meeriä ei vaeltaminen kiinnostanu :D Oltiin sitten puolessa välissä matkaa vuorelle sellasella näkoalapaikalla, mikä on kyl kanssa hieno. Mentiin kuitenkin seuraavana päivänä yrittään uudestaan ja päästiin ihan huipulle, sieltä vasta ne näkymät onki! Se on sellanen näkymä sieltä vuorien päältä, että sinne vois vaikka jäädä. Oisin voinu olla vaikka kuinka kauan siellä vuoren päällä, se on henkeäsalpaavaa. Ja siellä on rauhaa - saa vaan olla ja hengittää.

Hungerburg - välietappi, mistä ei ekana päivänä päästy eteenpäin.

Nordketten huipulla.

Nordkette.

Sitten tulikin aika reissata. Matkahan oli Innsbruck-Bremen-Tampere-Ikaalinen-Jyväskylä-Ikaalinen-Tampere-Bremen-Tampere-Ikaalinen-Jyväskylä-Ikaalinen-Tampere-Västerås-Innsbruck. Oli vähän eestaas ravaamisen makua, mutta ei haitannu yhtään. Sain vietyä paljon tavaraa Suomeen ja se tuli halvemmaks, mitä lähettämällä ois tullu. Olin tosiaan Jyväskylässä ekalla kerralla kv-tutorin koulutuksessa, ja se oli tosi kiva - sain uusia tuttavuuksia, vielä ei ihan voi sanoa kavereiks. Varmasti tulee olemaan osa porukasta hyviä kavereita tulevaisuudessa. Siellä tutor-koulutuksessa oli vaikka mitä, se koulutus kyllä katto kaiken mitä vaan voi kuvitella. Jokainen kv-tutor saa siis 4-6 vaihto-opiskelijaa tutoroitavakseen ja meiän pitää kyllä huolehtia niistä ku omista lapsista: pitää hakea niitten kämppien avaimet, viedä ne allekirjottaan vuokrasopimusta, viedä ne perustaan pankkitili, esitellä yliopiston kampukset ja kirjaston yms toiminta, esitellä kaupunki, tutustuttaa kulttuuriin.. jopa kalustaa niiden huoneet, jos niissä ei oo huonekaluja! Ei mua kukaan auttanu missään täällä Itävallassa - tein ja hoidin kaiken ite alusta loppuun ja otin selvää asioista. Jyväskylässä on kyllä tosi hyvin järjestetty tää vaihtariopiskelijoiden auttaminen. Ja mä oon just sellanen, että tykkään tehdä ja touhuta, niin oon oikeesti tosi innoissani tästä ja en malta odottaa kv-tutoroinnin alkua! Sen tutor-koulutuksen jälkeen me mentiin ESN:n (Erasmus Student Network, sellane vaihtariopiskelijoitten ohjelma) järjestämään tutor-saunailtaan. Siellä oli tosi mukavaa ja pääsi tutustumaan niihin muihin tutoreihin enemmän. Tutustuin myös niihi ESN:n vapaaehtosiin, koska mua kiinnostaa myös olla mukana niiden toiminnassa.

Ja näin SEVERIN!! Severi -yks ihanimpia mun kavereita, Severiä on ollu niin ikävä! Samoin Maria, Jonnaa, kaikkia Lintuja, Essiä, Siljaa... on mulla paljon ihania kavereita Suomessa. Oivoi oli kyllä ihanaa nähdä kaikkia - ja ei mikään ollu muuttunu - kuuluin porukkaan niinku aina ennenki :) Ja mun perhe - oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa! Ja pieni Ville oli kasvanu NIIN PALJON!! Ville puhuu pälättää vaikka kuinka ja paljon jo ja se on jo kerenny kasvaa metrin mittaiseks. Mihin aika meni?! Villen kanssa yritin sitten touhuilla mahdollisimman paljo - on sitä veitikkaa niin ikävä ollu.

Sitten olikin aika mennä Bremeniin Krissen luo muutamaks päiväks. Krisseä oon kaivannu myös tosi paljo - meillä on vaan aina yhtä hauskaa Krissen kanssa ja ajatellaan asioista samalla tavalla. Lauantaina me istuttiin terassilla juomassa Radleria ja syömässä mozzarellatikkuja. Saksassa oli just selvinny Bundesligan voittaja - Dortmund - ja niillä oli siitä huolimatta vielä yks peli Bremeniä vastaan, niin Bremenissä oli melkosta menoa ja meininkiä, ku futisfaneja oli kaikkialla, se oli niin siistiä! Mua niin viehättää toi futiskulttuuri! Suomessa ei oo mitään tollasta, ku futis ei oo nii iso juttu. Sitten mentiin puistoon loikoilemaan ja illalla mentiin istuskelemaan kivaan paikkaan nimeltä Wohnzimmer.

Wer ist deutscher Meister?

Bremen.

Krisse & Heini

Sunnuntaina me mentiin Cafe Sandiin aamupalabuffettiin - oijoij mitä luksusta! Sieltä sai sitä sun tätä ja vähän totakin. Kyllä tuli syötyä kunnon aamupala, oli aivan ihanaa syödä aamupala ulkona. Sitten me mentiin Krissen luo ja otettiin 5 tunnin päikkärit :D Illalla käytiin vielä kävelemässä ympäri kaupunkia ja istuttiin terassilla.

Aamupalabuffet @ Cafe Sand

Neljä musikanttia ja Michael Jackon on kans koskettanu tota aasin jalkaa!

Krisse, Bella + possut

Bremen

Maanantaina me mentiin shoppaileen ja taas yllätyyyyys - istumaan terassille. Juotiin viiniä terassilla koko päivä ja syötiin mozzarellatikkuja. Meillä oli aivan parasta aikaa sillon. Puhuttiin ummet ja lammet taas elämästä ja siitä, missä on oikeesti hyvä olla ja miksi ja mitä me halutaan elämältä. Krisse on yks aivan tärkeimpiä kavereita mulle, viihdyn älyttömän hyvin Krissen kanssa, ei voi mitään muuta sanoa. Terassilla aurinko paisto ja ihmiset oli ihania. Me saatiin myös meiän tarjoilijoista seuraa pöytäämme ja juttua riitti.

Terassilla Domplatzilla.

Viiniä ja mozzarellatikkuja :)

Sitten pikavisiitti takas Suomeen - tapaamaan perhettä ja ystäviä ja sukulaisia. Mun serkku, Malla teki mulle pyöräergometritestin, pääsin sen koekaniiniks sen koulutehtävään. Sitten Villeä hoidin myös yksin kokonaa yhden päivän. Touhuttiin vaikka mitä, potkittiin palloa, oltiin ulkona, soitettiin pianoa, leikittiin legoilla. Laatuaikaa. Sitten mentiin Juhon kanssa ajelemaan traktorilla, Juho äesti. Traktorissahan Ville sitten nukahti seisaalleen :D

Tante Heini & Ville <3

Suomesta matka kävikin sitten Ruotsiin, Västeråsiin Tiian luo. Sunnuntainahan  oli sitten myös lätkän MM-finaali Suomi vastaan Ruotsi. Mentiin Tiian ja sen kavereiden kanssa sporttibaariin kattomaan sitä peliä ja TADAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA SUOMI ON MAAILMANMESTARI 2011!! Oltiin niin fiiliksissä siellä baarissa! Ruotsalaiset alko lähteä kotiin siinä vaiheessa, ku peli oli 4-1, ja pelihän päätty siis 6-1. Pelin päätteeks myös yks erittäin känninen ruotsalainen mies otti tuolin ja heitti sen suomalaisia päin, mutta yks suomalainen mies onneks sai sen tuolin kiinni, ettei ketään sattunu. Se meni vähä överiks siltä mieheltä. Illalla katottii vie Tiian kaa netistä maalikooste Mertarannan selostuksella - eihän lätkäpelit oo mitään ilman Antero Mertarantaa!

Heini, Tiia, Hanski.

SUOMIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!

Maanantaina Tiia sitten esitteli Västeråsia mulle, tai mä esittelin sitä Tiialle, koska ei se ollu joissain paikoissa käyny ollenkaa :D hah. Kierrettiin satamassa ja vanhassa kaupungissa, sitten löydettiin sellane ihana iso puistoalue, missä oli riimukiviä siellä sun täällä. Sit päivän päätteeks käytiin Tiian nyrkkeilyhallissa, vai miten sitä pitää nimittää... :D Eniveis, siellä oli kiva fiilis, tykkäsin tosi paljo. Se, miten ihmiset reenaa yhessä, oli tosi kivan olosta. Ku itehän treenaan yleensä yksin, on tullu jotenki kaipuu siihen, et ois muitaki ympärillä, jotka reenaa tosissaan, se antais viel enemmän puhtia reeneihin. Illalla mä vaan nukahtelin tämän tästä ja Tiia hoiti mua ku pikkulasta. Seuraavana aamuna mä meinaan jouduin lähteen 3.53 bussilla kohti Tukholman lentokenttää. Sieltä lensin Berliiniin, Berliinistä Düsseldorfiin ja sieltä taas Innsbruckiin. Mun aiemmin tilaama lento peruttiin ja annettiin tilalle tällänen hemmetin ärsyttävä kahen vaihdon lentoyhteys ja pirun aikanen tietty.

Vanhaa kaupunkia.

Heini & Tiia

Västerås

Innsbruckissa olin vihdoin noin 12 tunnin matkustamisen jälkeen ja illalla menin juhlistamaan Norjan kansallispäivää, ku mun norjalaiset kaverit piti juhlat siks. Ne oli kokannu kaikkea norjalaista ruokaa ja järjestivät meille Norja-tietovisan ja leikittii leikkejä, mitä Norjassa lapset kuulemma kansallispäivänä leikkii. Eli oli pussihyppely ja sitten perunan kuljetus teelusikan päällä ja sitten mandariinin kuljettaminen kaulasta kaulaan jonon toiseen päähän. Miten senki nyt selittäis. Eniveis, oli tosi hauska ilta ja rauhallinen ilta, ei sellasta överibiletystä, mitä Erasmusten kans yleensä. En tykkää siitä enää ollenkaan. Tälläset rauhallisemmat juhlimiset on nyt mua varten.

Vi elsker dette landet!

Samalla viikolla sitten lähdin mun kämppisten ja niiden kavereiden kanssa keskiviikkona ulos. Me oltiin ekaks juomassa yliopiston eessä, mikä oli musta vähä hassua. Siitä sitten siirryttiin Marktplatzilla olevaan Beach Bariin ja sieltä vielä Weekenderiin. Meillä oli hullun hauskaa! En tajua, miksen oo ennen lähteny mun kämppisten mukaan. Ja musta tuntu heti, et meistä tuli läheisempiä niitten kanssa. Myös niitten kavereihin tutustuin heti paremmin ja ihan välittömästi tuli fiilis, että tänne mä kuulun. Nyt ku saa enemmän paikallisia kavereita, niin alkaa myös tuntua heti miljoonasti paremmalta täällä. Sen kämppisten kanssa ulkona- illan jälkeen me on oltu heti paljo enemmän yhessä.

Kävin myös viikonloppuna Skorupin luona Zürichissä. Oli mukava taas nähdä Jankoa, Danielia ja Magdalenaa. Ne on niin mukavia, ystävällisiä ja vieraanvarasia. Se pienempi kaupunki, Uster, missä ne asuu, oli entistä nätimpi nyt kesäaikaan! Tosi idyllinen. Samoin Zürich oli tosi kaunis. Nautin todella siitä, ku syötiin siellä niitten terassilla auringonpaisteessa ja lintujen laulua kuunnellessa. 

Zürich

 

 

On niin vahva fiilis, etten halua täältä Keski-Euroopasta pois. En halua. Jotkut voi ruveta väittämään, että tää on tätä tällästä vaihtariopiskelijan kaipuuta, ettei halua takas Suomeen, vaan jäädä sinne, missä on. Mulla se ei kuitenkaan oo sitä. Jos mut oikeesti tuntee, kyllä sen tietää, kuinka hyvin viihdyn muualla kuin Suomessa. Suomessa on ehdottomasti parasta perhe, sukulaiset ja hyvät ystävät, mutta itse kulttuuri ja yleinen mentaliteetti täällä on mua varten. Sanoin, ettei mulle tuu täällä olessa pakottava tarve tulla kotiin, eikä mulle tuu kulttuurishokkia (niinku meitä peloteltiin ennen lähtöä) ja niin ei oo tullukaan. Pystyin sanomaan niin ennen lähtöä, koska tunnen itteni ja tiesin ettei niin tuu käymään. Nyt tiedän ja tunnen, etten tuu viihtymään Suomessa samalla tavalla ku ennen, en läheskään. Ainahan Suomessakin mulla on ollu kaipuu ulkomaille, mutta nyt se on vaan vahvistunu.

Suomeen mua vetää opettajakoulutus ja perhe. Se, että pieni Ville kasvaa niin nopeesti, ja oonhan mä niin läheinen mun perheen ja sukulaisten kanssa, siitä ei pääse mihkään. Kuitenkin pärjäisin ulkomailla, aina pääsee kotiin tavalla tai toisella. Mutta se hitsin opettajakoulutus. Miks sen pitää olla nii hyvä Suomessa? Haluan kuitenkin tulevaisuudessa vanhempana asua Suomessa ja opettaa Suomessa, niin tässä tulee vähä seinä vastaan..

Tällänen elämä on paljo enemmän mua varten: täällä voit jutella tosta vaan sellasta small talkia ventovieraille ja ne ei kato sua ku hullua, vaan juttelevat mielellään, ihmiset on paljo avoimempia ja sosiaalisempia, ihmiset hengailee yleisillä paikoilla enemmän, eli menevät puistoihin ja terasseille istumaan ja viettävät paljo enemmän aikaa toistensa kanssa ku suomalaiset ja se on musta ihanaa. Ollaan viime aikoina käyty kavereitten kanssa puistossa slack linea tekemässä, eli kävellään/tasapainotellaan sellasella ohuella leveällä köydellä. En oikeen osaa selittää sitä. Puistoissakin toiset voi tulla sitten neuvomaan, miten kannattaa tehdä, vaikkei tuntiskaan. Suomessa paremmin osaavat vaan naureskelisivat sivussa, eikä puhettakaan neuvomisesta. Siitä sitten lähteekin taas kivasti small talkia tuntemattomien kanssa. Suomalainen jäykkyys on kauheeta. Täytyy muistaa että sekä Suomessa että täällä Itävallassa on poikkeuksia aina, mutta jos katsotaan asioita silleen yleisesti.  En oikein edes täysin osaa selittää tätä tunnetta, mutta täällä on ihan erilaista kun Suomessa, sen voi varmaan vasta sitten ymmärtää, kun itse asuu ulkomailla.Ja se tekee paljon asiaa, että oon saanu enemmän ja enemmän paikallisia kavereita ja päässy eroon vaihtariporukasta. Oon todella tykästyny mun kämppiksiin nyt, oon melkein jo tippa linssissä, ku mietin kuinka vähän aikaa enää asun niiden kanssa. En tykkää siitä, kuinka vaihtarit vaan bailaa hela tiden, se on ärsyttävää. Tykkään siitä, että voin kokata mun kämppisten kanssa ja istua iltaa keittiössä, tykkään istua puistossa ja tasapainotella slack linella, käydä kahvilla ulkona, käydä istumassa Beach Barissa, mennä vaeltamaan, mennä laskemaan jokea, mennä vaan kävelylle, yleensäkin pitää illalliskutsuja kavereitten kanssa. Suomessa ulkona olemisen kulttuuri ei todellakaan oo yhtä vahva.

Voin sanoa, että oon löytäny mun paikan ja paluuta ei enää ole. Harkitsen vakavasti, haluanko palata takas Suomeen, ja jos palaan, oonko vuotta kauempaa Suomessa. Ehkä oon kuin siskoni, ettei ulkomailta sitten loppujen lopuksi oo enää paluuta..?

Palavan ahkera opiskelija

Mitäs tässä taas on ehtiny tapahtua. Ihan liikaa. Hirveä ikävä on pieniä Kiraa, Leaa ja Villeä. Toki muitakin rakkaita, mutta kyllä nää pienet vie voiton, ne mussukat kun pistävät kasvaen niin nopeesti!

Tässä Innsbruckin elämään laskeutumisessa on auttanut mm. piknikit isoilla Erasmus-porukoilla sekä kavereitten "bändin" esiintyminen livenä, elikkäs Jorge, Gregorio, Lou ja Andrea on perustanu bändin The Straws ja esiintyivät Galway Bayssä joku aika sitten. Oli tosi kivaa mennä kuuntelemaan niitä, oli paljo enemmän intoa mennä sinne, ku ties, että kaverit soittaa. Yrittivät houkutella muakin mukaan bändiin, hokivat, että tuo huilu Suomesta ja tuut soitteleen meiän kanssa. Muuten aivan mahtava idea, mutten tie viittinkö enää pariks kuukaudeks sitä tänne tuoda + se olis taas yks tavara lisää Suomeen rahdattavaks, ihan ku täs ei tarpeeks jo muuteski ois tuotavaa.. Sitten taas nää piknikit. Millon minkäki järven, joen rannalla tai sitten Nordkettellä. Oi että. On ruvettu myös leikkimään Slackilinellä, eli se on sellane nylonliina (?) jonka päällä pitää tasapainotellen kävellä. Ihmiset täällä Innsbruckissa tekee sitä tosi paljo. Heti ku aurinko jostain vähä pilkistää, nii kaikki Slackline- kävelijät on harjottelemassa ulkona. Se on hauskaa ja erittäin vaikeaa, ite en oo päässy varmaa kolmea metriä pitempää matkaa vielä. 

The Straws live @ Galway Bay

Matkalla lautailun ja mountainbikingin kautta piknikille.

Kukin tyylillään - Chrisin tyyli on mennä mahalteen kuin maan matonen.

Pul pitää mielikuvituksellista tasapainokeppiä kädessään.

Erasmus-lössi vie koko nurtsin tilan.

Kokkasin mun kavereille joku aika sitten suomalaista ruokaa. Mun luona ei ollu tarpeeks tilaa, nii menin Gregorion luo kokkailemaan. Kutsuin seuraavat ihmiset: Anaïs, Gregorio, Jorge, Yero, Daniel, Marcin, Jamie, Florent. Tajuttiin hetki sitte Anaïksen kaa, että meiän kaikki hyvät tyttökaverit on melkein lähteny, siks tästäkin illallisesta tuli myös jätkäpainotteinen, mutta ei haittaa yhtään, koska oonhan mä aina sanonu, että jätkäporukassa on hauskempaa! Kokkasin tosiaan makaronilaatikkoa ja porkkanalaatikkoa (ripaus joulua täytyy olla!) ja jälkiruuaks tein pullaa. Tarjosin myös salmiakkia, salmiakkisuklaata, salmaria, leijonapastillilikööriä sekä minttukaakaoo :) Olin tosi yllättyny, että noi tykkäs lihamakaronilaatikosta ja porkkanalaatikosta, varsinki porkkanalaatikon tykkäämisestä olin yllättyny. Jorge tais kaikista eniten tykätä, se santsas kaikista kauiten ja kyseli kovasti, miten nää ruuat on tehty yms. Muutki kyllä kyseli, koska ne ihmetteli ruokien ulkonäköä :D Florent sano mulla porkkanalaatikosta, että se otti aluks vaan ihan vähäsen, että jossei se tykkää, nii sen ei tartte paljoo syödä ja se ei loukkaa mua olemalla maistamatta sitä - sittehän Florent santsas porkkanalaatikkoa iha innoissaan ja kerto mulle tän oman pikku epäilyksensä porkkanalaatikkoa kohtaan :D

Finnish Dinner: Gregorio, Yero, Jorge, mä, Anaïs, Marcin, Jamie, Florent.

Heini & Anaïs

Viime viikolla meillä oli taas International Dinner, niinku syksylläkin. Elikkä ideana siis se, että kaikki, jotka sinne tulee, kokkaa jotain perinteistä ruokaa omasta kotimaastaan. Mehän löydettiin taas kasa suomalaisia Innsbruckista ja me kokkailtiin mun luona. Tehtiin pullaa, karjalanpiirakoita ja pannaria, sit mukaan otettiin omenahilloa pannukakulle ja munavoita karjalanpiirakoille, sekä tietysti maisteltavaks vietiin salmiakkia! Saatiin yks kommentti pullasta "ois saanu vähä enemmän kanelia olla", hah! :D mutta kaikki edelleen rakastaa pullaa ja nyt myös ihmiset tykkäs karjalanpiirakasta enemmän, ku syksyllä. Pulla on kyllä iha uskomaton hitti ulkomaalasten kesken, en tajua, koska itehän en pullan suurin ystävä ole.

Suomalaiset vasemmalta: Mirjami, Mikko, Aino, Marika, Mikko, Tuuli, Heini, Elina, Katariina, Kennet ja Tuomas.

Suomalainen, skottilainen, belgialainen, italialainen.

Felix & Iván.

Rui: "saanko Heini ottaa vielä pullan aamupalaks?"

Oon kyllä itteäni poltellu viime aikoina tavalla jos toisellakin - auringolla sekä tulikuumilla herkuilla. Mikäs siinä, pitäähän näitä juttuja kokeilla. Ei vaan oo mahtunu mun järkeen, että lautaillessa vois palaa - siellä tuli naama poltettua kunnolla. Naama oli punanen ku tomaatti, punanen ku paloauto tai punanen ku punapersepaviaanin perse - millä tavalla sen nyt sitten ilmaista haluaa! Naama palo niin pahasti, että hymyilykin sattu, heh-heh. No sitten välissä piti tulikuumilla karkeilla naamansa polttaa, sain palovamman, mikä ulottu huulesta leuan alakulmaan asti, not nice. Sattu ihan pirusti ja ei kyllä yhtään naurattanu ajatus, että oli onnistunu hankkimaan karseen palovamman naamaansa niin näkyvään paikkaan ku olla ja voi. Nyt se alkaa näyttää jo ihan hyvältä, mutta kyllä sen vielä selvästi tossa näkee, toivon vaan, että se häviää siitä mahdollisimman pian. Nojaah, sitten kolmannen kerran kolmen viikon sisään (pitäähän ittensä kerran viikossa jollain tavalla polttaa, right?!) sain poltettua olkapääni/käteni, ku oltiin vaeltamassa. Unohdin vaan kokonaan sellasen kivan jutun, ku aurinkorasva. Keskityin siihen hikoiluun ja ylös kipuamiseen liikaa ja unohdin sen kavalan auringon. Me ei virallisesti olla enää kavereita auringon kanssa!

Punanahka.

Arpinaama :(

Käytiin vähä viime viikolla pistämässä lantio keikkumaan iglu-baarissa Nordketten päällä - ja pääteltiin siellä talvikautta. Bileet iglussa glühwein kourassa ja lantio keikkuu puolelta toiselle kovaa tahtia, mikäs sen parempi tapa sanoa heipat talvikaudelle! Lunta toki löytyy vielä, mutta ei kaupungista tippaakaan, ei kyllä koko talvena muutenkaa hirveesti, että ei sen puoleen. Tosiaan nyt on sitten jätetty tuo hiihto- ja  laskettelukausi taakse ja alotettu kiipeily- sekä vaelluskausi, eikä tämäkään kausi yhtään sen huonompi ole! Sanoisin kyllä vieläkin olevani enemmän talvi-ihminen, mutta on tääkin tosi kivaa.

Duncan, Anaïs, Greg, Nana, Heini, Giulia, Jorge, Dave, Gregorio.

Innsbruck illalla Seegrubesta katsottuna.

Iglu- bileet!

Dave, Greg, Nana.

Gregorio, mie, Jorge.

Mitäs nää meiän pojat muutakaan ajankulukseen tekisivät..

Tähän mennessä on tullut kiipeiltyä vaan sisällä ja siellä ei huvita ottaa ees kuvia, niitä seiniä näkee Suomessakin. Kunhan päästään ulos kiipeilemään, niin otetaan todistusaineistoa siitäkin. Mun yks hyvä espanjalainen kaveri, Jorge, on tosi kokenut kiipeilijä ja luvannu ruveta viemään muaki pihalle kiipeileen :) samoin mun italialainen kaveri Matteo, mutta se herra tuppaa tekemään katoamistemppuja niin ettei kukaa tiedä, missä se menee, että luottaisin ehkä nyt Jorgeen enemmän. Mua odottaa myös kesäkuussa se alppikiipeilykurssi! Vaeltaminen sen sijaan on jo alotettu ja jopa kuvamateriaalia hankittu. Yhden tosi hyvän belgialaisen kaverini, Anaïksen kanssa on ruvettu käymään - yhtenä päivänä saatiin kans meiän hyvä belgialainen kaveri, Florent, myös mukaan. Oltiin eilen tosiaan viimeks vaeltamassa kolmisteen ja eksyttiin vuorille. Se oli jännä kokemus se. Mun uteliaisuuden ansiosta me kyllä sitten taas päästiin kartalle, ku halusin mennä kattomaan, mitä yhen kukkulan takaa löytyy. Anaïs ja Florent jäi sillä aikaa tutkimaan karttaa ja mä menin tekemään löytöjä. Sen vuorimökin avulla sitte löydettiin taas se tarkka paikka, missä kartalla ollaan. Siltikin onnistuttiin meneen polulta vikaan, ja mentiin hullun jyrkkää rinnettä alas, mikä oikeestaa jopa sattu jalkoihin! Vuorotellen kiljuttiin ja liukasteltiin siinä rinteessä ja tartuttiin mihkä ikinä vaan pysty. Sitte tajuttii et tultii liian alas ja se polku, mille haluttii, menee ylempänä, niin eiku takasin kiipeemään. Se polkuki, mikä vei alas, oli tosi vaikeekulkunen - äiti, sori en ikinä veis sua sinne, vaikka oltiinki tosi hienossa paikassa - ja me pelättii kyllä, että koska joku meistä taittaa jalkansa. Ilmeisesti kuitenkin pitää mennä vaikeekulkusia reittejä, että pääsee kaikista upeimpiin paikkoihin. Käytiin eilen kahdella Berghüttellä (vuorimökkejä), käytiin eka Höttinger Almilla syömässä ja sitten mentiin Achselkopfhüttelle, jonka hollilla me onnistuttiin vähä eksymään. Todettiin, et se Achselkopfhütte on luultavasti sellanen, mitä saa vuokrata tai sitte, että sinne saa kesäaikaan mennä ilmaseks yöpymään. Raaputettiin meiän nimet siihen seinään muitten esimerkkien perässä ja innostuttiin ajatuksesta, että tänne pitää tulla isommalla Erasmusporukalla viettämään laatuaikaa. Siis sellasten kanssa, joilla on kuntoa vaeltaa, koska tonne mökille ei ihan huonokuntosena kannata lähteä. Tai voihan sitä lähteä, mutta sitten varmaan kestää ikuisuuden....

Alppimaisemaa vaellukselta.

Richtung Nordkette.

Lumivyöryssä kuolleen muistolle - tälläsiä erilaisia vuorilla kuolleiden muistomerkkejä löytyy monia vaeltaessa.

Anaïs & Heini

JUMPPPPP!

Arzler Almilla.

Vaelluskaverit.

Alppimaisemaa.

Matkalla Höttinger Almille reittiä "halutaanko olla puolikuolleita perillä" pitkin mennen.

Höttinger Alm.

Höttinger Alm - yöpymismökki.

Matkalla tuntemattomaan - ei kuitenkaan vielä eksyksissä.

Maisemaa vaelluksen varrelta.

Alppimaisemaa.

Achselkopf Alm - nimet seinään.

Achselkopf Alm.

Lähden lauantaina Salzburgiin yhden Lotan luo vaeltamaan, odotan sitä kanssa innolla, sieltä löytyy varmasti myös upeita paikkoja! Ens viikolla sitten keskiviikkona meenkin Müncheniin Sussua ja Meeriä vastaan, koska ne tulee mun luo Innsbruckiin! JEEEEEEE!! Ootan niitä jo kovasti. Tulkaa pian Sussu ja Meeri! Tällä aikaa kuitenki pitäs lukea ahkerasti pääsykokeisiin. Kyllä pelottaa jo kauheesti toi pääsykoe. Kirja on melkein luettu kerran kunnolla ajatuksella läpi ja muistiinpanot tehty = lukeminen on ollu hidasta. Haluaisin ehtiä vielä toisen kerran lukea ajatuksen kanssa läpi sen kirjan ja sen jälkeen mun muistiinpanot. Toivottavasti ehdin = saan itteäni niskasta kiinni. Oon ollu välillä liian laiska paska! Ärsyttää ja ketuttaa, etten oo tarpeeks lukenu, mutta toisaalta sitten en taas saa itteeni millään lukemaan.