Powder love.

Otsikko kertoo vain laskemisesta. Viime viikolla tuli taas laskettua 4 päivää, se vasta on elämää! Tosin kyllä jalat sen jälkee alkaa jo sanoa ittensä irti, ku laskee päivän ilman taukoja. Meillä on porukka, jonka kanssa ei pahemmin pidetä laskemisesta taukoja, ellei oo iha pakko käydä vessas. Mutta eväät otetaan kotoa mukaan ja syödään ne hississä ajan säästämiseks. Varsinkaan päivinä, jollon on tuoretta puuterilunta, ei pidetä taukoja. Niinku yks Daniel sano yks päivä: "NO toilets on a powder day!". On ihanaa, että oon löytäny porukkaa, jotka on tosi taitavia (=niiltä oppii paljo) ja ne tykkää laskee off-pisteillä puuterilumessa, koska luonnollisesti puuteriluntahan ei löydä rinteistä. Ennen Innsbruckiin tuloa vannoin, etten laske off-pisteillä, ku se on liian vaarallista, mutta en oo enää sitä mieltä. Nyt menee suurin osa ajasta off-pisteillä, mutta ne ei oo ollu hirvee vaarallisen olosia. Ja oppii laskemaan hyvistä kohdista, ku laskee jonku kokeneemman peräs, sillä tavalla on helppo oppia tunnistaan, mistä kannattaa laskee, miten kannattaa kääntyä jne. Kyllä mä silti haluan sen selkätuen. Pitäs saada nyt aikaseks hankittua se! En vaan tiiä ite nii paljoo selkätuista, että menisin yksin ostaan sen. Toisaalta oon kyllä saanu hyviä neuvoja jo, et millanen ja minkä merkkinen kannattaa ostaa.

Alex sukelsi itse rakennetusta hyppyristä puuterilumeen.

Hyppyrin rakentamistalkoot ja kipuaminen ylös hyppyä varten.

Taas on riittäny muuten pippaloitakin. Pidin mun synttärit reilun viikon myöhässä sellasessa aika pienessä baarissa nimeltä Sixty-Twenty, 6020. Sain aika hyvän diilin tehtyä sen kaa, meille varattiin pöytiä, saatii halvempia juomia, sekä saatii monta pulloa kuoharia ilmaseks, iha vaan neuvottelemalla. Suomessa en usko, että onnistuis. Ainakaa nii helposti ku nyt. Mun synttäribileistä tuli aivan mahtavat! En uskonu, että baarissa onnistuis yhtä hyvin synttäreitten pitäminen, ku esim. kotona, mutta nää onnistu aivan täysin, olin ilosesti yllättyny! Ja niin monet kaverit pääs tuleen :) Meillä oli muutamien jätkien kaa ulkona lumisotaakin. Puhuttii siitä, kuinka suomalaiset kierii lumessa saunan jälkeen alasti, nii sen jälkee aloin yllyttää paria jätkää lähteen kieriin lumeen mun kanssa, ja ne lupas tulla, jos mä teen sen eka. No Heinihän teki sen eka ja pistin jätkät tekeen sen kans, ne meinas ekaks skipata sen. Sitte se pelleily muuttuki lumisodaks ja lopultahan siinä kävi niin, että pojat yhteistuumin anto mulle kunnon lumipesun.

Tässä oli mun synttärilahja pojilta.

Siinä synttärilahjan antaneet: Jorge, Greg, Jamie.

Jorge & me

Synttärivieraat!

Joulumarkkinat on kyllä tosi tunnelmalliset täällä. Oon käyny vaa kuvailemassa välillä, mutta en oo saanu vieläkään mielestäni tarpeeks hyviä kuvia. Eli pitää kuvailla lisää. On käyty kavereitten kaa aina pari-kolme kertaa viikossa illalla juomassa glühweinia joulumarkkinoilla. Se on kivaa ajanviettoa yhessä. Miksei Suomessa voi olla tälläsiä joulumarkkinoita? Oon nii rakastunu joulumarkkinoihin ja niiden tunnelmiin. Tulee niin sellanen ilonen ja hyvä mieli joulumarkkinoilla, ja jotenkin myös rauhallinen olo. Rakastan sitä fiilistä vaan.

Glühweinilla.

Nyt täällä myös oli ennen Pyhän Nikolauksen päivää Krampusten aika. Ja Pyhän Nikolauksen päivää edeltävänä iltana oli Krampuslauf, eli sellanen Krampusten juhla. Krampukset on niitä pahoja hahmoja, jotka rankasee tuhmia lapsia. Pyhän Nikolauksen päivähän oli samana päivänä, ku Suomen itsenäisyyspäivä, eli 6.12. Vähä reilu viikko ennen tota päivää täällä ympäri kaupunkia alko nähä noita pelottavia Krampuksiks pukeutuneita ihmisiä. Ne kiertelee pelottelemassa ihmisiä ja jotku niistä lyö - ja kovaa. Mua lyötiin täällä kaupungilla kolmena eri päivänä, ja kaks kertaa niistä sattu tosi paljo. Yks mun kaverijätkä varotti mua näistä Krampuksista, mutta aattelin et se vaan vitsailee, mutta mun oli sitte pakko todeta, että tottahan se puhu. Sit se mun kaveri myös kerto, että ne oli saanu koordinaattoriltaan mailin, että varsinkin tyttöopiskelijoiden pitää olla varovaisia ja ei saa liikkua yksin, varsinkaan iltasin. Ne Krampukset on välillä pahoinpidelly ja raiskannu tyttöjä aika pahastikki kuulemma. Että kyllä siinä sitte pienoinen pelko niitä Krampuksia kohtaan ehti kehittyä! Ne on oikeesti hirveen näkösiä, sit niillä on vyötäröllä sellasia lehmänkelloja, sit kädessä isoja oksia/risuja, ruoskia tai ketjuja, joilla ne lyö. Mua ei onneks lyöty ketjuilla, mutta kyllä risuilla ja ruoskillaki se sattuu ihan tarpeeks.

http://www.youtube.com/watch?v=uHuVYS9n12M Tän linkin takaa löytyy Krampuslauf yheltä vuodelta. Tällästä se meno sitten myös täällä olikin!


Vaikka pelottiki nää Krampukset, menin silti myös lähikylään nimeltä Igls, kattomaan Krampuslaufia. Oli musta kiva nähä tällänen tapahtuma, vaikken ymmärräkkään, mikä ihmeen perinne sellanen on, missä ihmisiä satutetaan lyömällä. Mä vaan sanoin mun kaverijätkille, että haluan niitten kanssa ja että niitten pitää suojella mua. Kuljin koko ajan siellä kiinni mun kaverijätkissä. Siellä Iglsissä kuitenkin.. Ku niiden Krampusten juhla alko, ne kulki sellasta tiettyä kadun pätkää eestaas, sit ne etti ihmisiä, joita ne lyö. Huomattiin sellanen, että vanhemmat ihmiset, jotka on pukeutunu Krampuksiks, ne on kilttejä, eikä satuta, vähä tavallaan taputtaa/hivelee niillä risuillaan, mutta nuoret ihmiset, jotka on pukeutunu Krampuksiks, on useimmiten kännissä sillon ja ne satuttaa ihmisiä oikeesti. Ne ottaa vaan jonku ihmisen otteeseensa ja alkaa hakata. Mut ne Krampukset otti 4 kertaa ja alko hakata, mutta onneks mun kaverijätkät autto mut aina pois. Vikalla kerralla mun kimpussa oli 2 Krampusta ja siitä mun kaverit ei meinannu saada mua pois. Ja mustelmia tuli. Huusin vaan aina niille Krampuksille "Fick dich!" ja yritin saada itteeni irti. Tulee siinä vähä sellanen pakokauhu, ku joku nappaa sut kiinni ja alkaa lyödä. On se kyllä kauheeta, kuinka jotku niistä Krampuksista on nii aggressiivisia, kerranki näin, ku joku jätkä vähä ärsytti yhtä Krampusta vetämällä sen naamarin pois... Se suuttu ihan hulluna ja hakkas sitä jätkää oikeen raivolla! Se oli kauheeta. Ja sit meitä varotettiin koskemasta niitten Krampusten sarviin, ja näin joittenki tekevän niin, ja sillon tuli irti vasta oliki. Sillon ne myös lyö ihan hulluna, en tie mikä se juttu niihin sarviin koskemises on, mutta sillon oli tuli irti.

Krampuslaufin alku, vielä St. Nikolaus mukana.

Krampuslauf - Krampukset valtaa kaiken.

Mitäs sitte.. Mulla ei kyllä oikee luista toi yliopisto. :D Eilenki menin luennolla tunnin myöhässä. Muistin vaa iha täydellisen väärin, koska se luento alkaa. Mulla on tosiaan 7 kurssia. Uskon läpäseväni niistä 4 varmasti, yhden luulisin myös selvittäväni, koska siitä ei oo tavallaan koetta, vaan siitä tehään kirjallinen seminaarityö. Ku tarpeeks yritän uhrata sille sit tammikuussa/helmikuussa kotona aikaa, luulen saavani sen tehtyä. Ne kaks vikaa kurssia sit pelottaaki aika paljo. Tiedän, mitä niillä kursseilla käsitellää jne, mutta se on todella suurpiirteistä, en tie osaisinko vastata oikeen mihkää kysymyksiin, ku koe tulee. Jännittää ja pelottaa jo nyt. Toisaalta en oo iha hulluna stressannu, koska haluan nauttia tästä ajasta täällä. Ja aina tulee kommentti "You're an Erasmus, you are not supposed to study, you are supposed to have fun and enjoy the time!" jos joku sanoo, että mun pitäs tehä kouluhommia. Mä oon aika hyvin menny tolla periaatteella syksyn. Oon tehny vaan ihan pakollisimmat kouluhommat.

Viikon päästä torstaina oon SUOMESSA!! Aika on menny hullun nopeeta, eli voin nyt jo sanoa, että vuosi tulee olemaan myös aivan liian lyhyt aika täällä! Varmaa 90% mun Erasmus-kavereista lähtee helmikuussa, meitä on vaa iha muutama, jotka on vuoden. Minä, Jorge, Florent, Anais, Daniel, Elina, Daii, Neus, Ivan, Greg, Gregorio. Nyt äkkiseltään en muista enempää meitä, jotka ois vuoden.  Tulee varmaan vähä orpo olo sitte, ku niin monet hyvistä kavereista lähtee, mutta toisaalta, ehkä meistä sit tulee tiivimpi porukka. Laskettelukavereista myös suurin osa lähtee. Tossa porukassa on vaa Jorge ja Daniel, jotka on yhtä ahkeria laskemaan ku mä ja se porukka mis on oltu laskees. Mutta uusia kavereita tulee sitten, mutta silti on se varmasti helmikuussa vähä hassu fiilis. Mutta tosiaan.. Suomeen. Kaipaan Villeä tosi paljo, en malta enää oottaa, että pääsen halaamaan mun pientä mussukkaa!! Tietysti kaipaan muutaki perhettä ja sukulaisia ja ystäviä, mutten samalla tavalla ku pientä Villeä. Ja en malta oottaa, että nään tammikuussa Kaisun ja Atgeirin kaksoset, nään mun siskontytöt ekaa kertaa! LOVE <3