Kevättä rinnassa.

Noniin, tuli sitten käytyä ekaa kertaa Norjassa keväällä, aina ennen on tullu käytyä kesällä tai talvella. Oslo oli yhtä ihana ku ennenkin. En vaan pääse eroon mun Norja- rakkaudesta, eikä siitä tarttekaan päästä eroon. Menin siis Osloon tällä kertaa oikeestaan sen vuoks, että menin vahtimaan kaksosia Kaisun ja Atgeirin avuks vähä. Mä teen sitä vaan mielelläni, Lea ja Kira on niin ihania ja sulosia. Kira vähän vierasti muka mua eka, se vaan tuijotti suurilla silmillään, Kiran silmät oli oikeesti ihan pallot ku se katto mua. Lea taas rupes heti naureskella, ei vierastanu yhtään. Mutta kyllähän se Kirakin sitte vartin päästä alko naureskella ja tunnistaa ehkä mut. Tytöt oli kasvanu niin paljon! Ja kehittyneet myös paljon - viimeks tytöillä oli sellasta pientä hymyn alkua ku näin ne, mutta nyt tytöt hymyili oikeen leveesti ja nauroivat ääneen - voi sitä vauvojen sulosempaakin sulosempaa naurua! Se kyllä sulattaa sydämen, jos mikä! On ne veikeitä mussukoita.

Lea.

Kira.

Lastenhoitoa parhaillaan.

Me käännytään jo ite selältä mahalle!

Välipalatauko - tytöt saa imeskellä hedelmistä mehuja.

Kira ja Lea.

Lea ja Kira.

Tosiaan mun elämän rytmi oli Oslossa sitä, että heräsin aamulla klo 6.00 vahtimaan tyttöjä, yhtenä aamuna taisivat herätä vasta seiskan maissa. Nukuin myös suurimman osan öistä tyttöjen ja Kaisun kanssa. Yhtenä yönä nukuin yksin tyttöjen kanssa. Kyllähän sitä siis väsyttämään rupes, mutta ei haitannu. Ne hymyt ja naureskelut palkitsee kaiken sen vaivan. Joka päivä kävin myös tyttöjen kanssa ulkona monen tunnin kävelyllä. Taas vähä pääsin tutkimaan paikkoja, joita en oo ennen vallottanu. Tai tarkotan, että kunhan vaan kävelin siellä sun täällä katuja, missä en oo ennen kävelly. Aurinko paisto upeesti joka päivä, vaikka olikin vähä kylmä - näin Innsbruckin lämpötiloihin verrattuna. (Terkkuja siis +20 asteesta maaliskuussa!).

Kiran hauska matka Moelviin.

Lean hauska matka Moelviin.

Moelvin mummolan takkatulen äärellä - torkut.

Lea ja Kira.

Lea, tante Heini, Lea.

<3

Marit&Lea, mie, Kaisu&Kira, Jostein.

Kaisun ja kaksosten kanssa käytiin myös hiihtämässä. Mä vedin tyttöjä kelkalla perässä suurimman osan matkasta ja Kaisu kans kokeili vähän matkaa, muttei liian kauaa, koska Kaisun selkä on kuiteski vie vähä heikos kunnos. Se oli yllättävän helppoa hiihtää sen kelkan kanssa. Tai siis, aattelin et se ois hullun raskasta ja et tekniikka kärsis, mutta ku vauhtiin pääs niin se meni ihan hyvin! Hiihdin Atgeirin suksilla perinteistä, niin siinä huomas, että kun perinteistä hiihtää, niin se kelkka vähä nyppii mua, et se vähä haittas. Alamäissä se kelkka enemmänki tasapainottaa ku haittaa. Ylämäissä tietysti on aika paljo raskaampaa. Ihan lopussa kerran oliki sitte tooooosi pitkä ylämäki. Kaisu edellä vaan pysähty, käänty kattomaan mua ja nauro. Sitte kysyin et "no mitä?", niin Kaisu vastas nauraen, että "nyt alkaakin sitte pitkä ylämäki". Ja se ylämäki oli PITKÄ ja osittain tosi jyrkkäki. Ja ku Atgeirin sukset on mulle vähä liian pitkät, nii välillä oli ongelmia niitten kans, mutta selvisin! Tuli ainaki hyvää treeniä.

Täältä tullaaaaan!

Hiihto + kaksoset = <3

Kaisun selän kokeilu.

Ja siinä sitä ylämäkeä...

Ja meillä oli Kiran kanssa niin hauskaa hiihtämässä :)

Olihan meilläkin Lean kanssa :)

Mä tosiaan olin Norjassa perjantaista 18.3 sunnuntaihin 27.3 asti. Mun kaveri, Tiia, tuli torstaista sunnuntaihin Osloon myös. Aika pian Tiian tulon jälkeenhän me lähettiin Moelviin Atgeirin vanhempien luo, siis minä, Kaisu, tytöt ja Tiia. Atgeir sitten tuli seuraavana päivänä Moelviin, mutta me lähettiinki Tiian kanssa sillon perjantaina Osloon takas. Oli tosi kiva nähdä sellanen pikkunen kylä (kaupunki?) Norjassa. Se oli tosi sulonen ja tunnelmallinen, siellä vuorien keskellä. Nyt musta vaan Norjan vuoret tuntuu ihan pikkuvuorilta verrattuna Alppeihin. Tai onhan pohjosessa jylhemmät vuoret, mutta noihin vuoriin, minkä luona nyt pyörin Norjassa. Atgeirin vanhempien kanssa tuli taas treenattua norjaa ja ruotsia oikeen urakalla. Jossei ymmärrä - sitten hymyilee nätisti ja sanoo "akkurat" :D Joo tosiaan Oslossa sitten Tiian kanssa mentii perjantai-iltana syömään meksikolaiseen (mun lompakossa tais olla reikä, ku Oslossa niin rahat tuppas katoamaan..) ja sitten istuskelemaan yhteen baariin. Lauantaina sitten esittelin Tiialle Osloa oikeen urakalla. Käytiin Vigelandsparkenissa, kuninkaanlinnalla, satamassa, uudella oopperatalolla ja sitten pyörittiin keskustassa. Oli siinä ravaamista. Sunnuntainahan sitten saikin suunnata nokkansa taas kohti Innsbruckia. Hirveen haikee olo mulla oli, ei tehny yhtään mieli tulla takas tänne. Ei sitte niin yhtään. Oli niin kivaa nähä taas oikeeta kaveria ja rakasta perhettä. Taas päästin itkun, ku hyvästelin kaksoset, otin molemmat syliin ja suukotin - ja itkin. Ja ku vaan ajattelinki kaksosia, tuli kyyneleet silmiin, vaikka Tiia olikin mua viihdyttämässä. Niihin pieniin kiintyy niin paljo!

Idiootit yhdessä taas.

Enpä Oslossa oo ennen turistikuvia ottanu - alotettiin siis kuninkaanlinnalla.

Vigelandsparken.

Oopperatalolla.

Oslon satama.

Nyt tänään mulla on ollukki kevättä rinnassa. Oon ollu oikeen hyvällä tuulella ja tuntuu, että ehkä Innsbruckissa on taas kivaa. Nyt tänään tuli olo, että täällä on ihan kivaa. Norjan jälkeen tähä mennes ei oo siltä vielä kunnolla tuntunu. Syynä on varmasti toi auringonpaiste, kauniit maisemat ja +20 lämpötila. On se kumma, mitä kaunis kevätilma tekee mielelle. Vaikka oon talvi-ihminen, rakastan talviurheilua ja kaunista talvisäätä, niin kyllä tää kaunis kevätsää yhtä ihana on. Mulle ei vaan meinaa mennä perille, ettei tartte välttämättä takkia. Mutta nyt on MAALISKUU, ei maaliskuussa kuljeta ilman takkia! Täällä ihmiset kulkee nyt minisortseissa- ja hameissa ja T-paidoissa ja topeissa. MITÄ?! Hassua, nyt on maaliskuu. Nyt kuuluu vielä olla kylmä ja pitää värjötellä ulkona, ei tää oo maaliskuu. Nyt on pakko olla ainaki toukokuu.

Mulla alkaa huomenna kiipeilykurssi - odotan sitä innolla. Lauantaina lähen taas vaeltamaan Nordkettelle tän ESN:n kautta. Odotan jo kovasti kyllä vaeltamiskautta. Laskettelukautta on tullut jo nähtyä - ja kyllä laskea vielä haluankin, viimeks eilen oltiin laskemassa taas Stubailla ja oli kivaa! Unohdin tosin aamulla lääkkeen ja sen kyllä mun pumppu huomas. Sen takia en eilen koko päivää laskenukkaan. On se kyllä hauskaa, että täällä voi mennä laskemaan Alpeille aamupäiväks ja päiväks ja mennä myöhemmin iltapäivällä luennolle :) Mulla meinaan alko eilen luennot vasta klo 17. Ei valittamista! Kerron sitte ihan viimesessä blogissa, montako laskupäivää on tullu kerättyä, niitä on nyt jo melkonen kasa! Oon lautaillu/lasketellu nyt jo enemmän, mitä koko elämäni aikana varmaan.

Stubaier Gletscher Gipfelplatformilta katottuna.

Mie, Marika, Mirjami.

Queen of the Alps.

Tosiaan on kavereitten kanssa jo suunniteltu jos jonkinmoista päivävaellusta ja sitten ihan muutaman yön vaellusreissuja. Mutta näihin vaellusreissuihin yöpymisten kera ei oteta kauheen isoa porukkaa, ettei oo säätöä, kerätään varmaa 6-8 hengen porukka korkeintaan. Ja ruikuttajia tai huonokuntosia ei oteta mukaan!  Mukaan pääsee vaan oikeesti motivoituneet ja sellaset, joilla vähän kuntoakin löytyy tällästä varten - sekä päättäväisyyttä ja halua vaeltaa pitkiä matkoja ja nukkua teltassa. Meillä on jo neljä henkeä kasassa; mä, Anais, Jorge ja Gregorio. Mä oon kerenny suunnitella lähteväni myös Salzburgiin vaeltamaan, yhen Lotan luo, joka on kans Jyväskylästä. Toivottavasti saan sen myös aikaseks, ettei jää vaan puheeks ja suunnitteluks.

On nii paljo suunnitelmia ja menoa nyt, että oikeen mietityttää, ehdinkö olla enää Innsbruckissa ollenkaan! Ensinnäkin ihan vaan näitä vaellusreissuja - päiväreissuja ja sitten yöpymisten kera, sitten tulee toukokuussa se puolentoista viikon reissu Saksa-Suomi-Ruotsi. Sitten halutaan mennä muutaman kaverin kanssa Liechtensteinin kautta Sveitsiin. On nyt päätetty vaan iha pikasesti vilkasta Liechtensteinia, kun ei siellä kuulemma paljoo nähtävää oo. Mennään sitten taas mun uuteen lempimaahan pyörimään enemmän. Sit yhen kaverin kanssa on suunnitteilla reissua Italiaan ja Kreikkaan - se, että pääsenkö lähteen, riippuu siitä, koska alotan Itä-Euroopan vallottamisen Meerin ja Sussun kanssa ja koska äiti tulee tänne kylään. Toivon, että pääsen lähtemään, koska meiän ois Anaiksen kanssa tarkotus mennä moikkaamaan vaihtarikavereita siis Italiaan ja Kreikkaan. Ranskaan, Pariisiin olen myös menossa, mutta vasta kesämmällä - koska mun yks kaveri, Mari, pääsi Pariisin Disneylandiin töihin. Sitten varmasti tullaan muuten vaan keksimään reissuja johkipäin kavereitten kans - toivottavasti toteutuvia sellasia. Oon vähä huomannu, että nää Erasmukset aina hirveesti puhuu ja suunnittelee, mutta lopulta ei saada mitään aikaseks. Siks myös aion itte ottaa ohjia käsiin, että päästään ees jotain reissua tekemään. En kestä yhtään sellasta soutamista ja huopaamista, jos oikeesti halutaan jotain järkätä.

Pakko loppuun kyllä vielä sanoa.. Oon alkanu taas arvostaa koto-Suomea, Jyväskylää, Suomen elämää enemmän, koska loppujen lopuks tää vaihdossa oleminen on kuplassa elämistä. Tää kupla poksahtaa rikki muutaman kuukauden päästä ja ei varmasti tuu suurimpaan osaan näistä tyypeistä pidettyä yhteyttä, vaikka tunnenki tosi paljo ihania ihmisiä! On kyllä nyt jo muodostunu selkeesti sellaset tyypit, joihin haluan oikeesti pitää yhteyttä, ja sit tiedän jo, ketkä esimerkiks heti heitän Facebook-kavereista pois, ku vaihto loppuu. Tällä hetkellä kaikkiin FB-kavereina oleviin vaihtareihin tulee pidettyä yhteyttä ja hengailtua yhessä, niin vielä ei kehtaa niitä poistaa.

Oon ruvennu nyt myös käymään enemmän kavereitten kanssa lenkillä - ei tartte aina yksin tarpoa. Ja se onki niin kivaa! Vaikkei lenkillä koko aikaa jaksakkaan puhua, ku hengästyy, mutta on kiva mennä hölkkäämään yhessä. Sitten oon löytäny nyt myös kavereita, jotka käy myös Happy Fitnessillä, niin ei tartte enää mennä aina yksin salille, se on tosi kiva! Mutta yks on yli muiden - Krisse! Krissen kanssa Suomessa treenattiin aina yhessä - ja se oli parasta aikaa, kukaan/mikään ei tuu meneen niitten reenien ohi. Ne oli laatuaikaa, me reenattiin Krissen kaa kunnolla ja meillä oli hauskaa. Mua on jotenki salitreenaaminen huvittanu vähemmän ilman Krisseä - ja liikunnan jätkiä ;) okei, onhan täälläkin noita hyvännnäkösiä, mutta monet on liian lihaskimppuja mun makuun. Heh, sainkin tässä toissapäivänä salilla treffikutsun - mutten suostunu. Mun salilla on tasatunnein sellane ohjattu vatsatreeni, joka kestää vartin. Olin sellasessa taas ja jäin sen jälkeen venytteleen, kuten yleensä teen. Sitte yks jätkä jätti viimesenä maton naulaan ja sitte se tuli mun luo jutteleen. Ekaks se vaan jutteli mukavia siitä treenistä, ja sitte se sano, et se on ennenki nähny mut siellä salilla ja kuullu ku oon puhunu puhelimeen jotain muuta ku saksaa, ettei se tunnista sitä kieltä yhtään. Sitte se siinä kyseli, et mistä tuun ja mitä teen täällä. Sitte lopulta se kakisti oikeen asiansa ulos - se kysy haluaisinko lähteä sen kanssa syömään. Mullahan siinä vaiheessa meinas leuka loksahtaa oikeen kunnolla auki, se vielä sano, että se on jo aiemmin miettiny pyytävänsä mua ulos. Se tuli niin puun takaa, siis eihän Suomessa tapahtuis tällästä IKINÄ! Sitte seuraavaks meinasin vähä nauraa, mutta yritin sen peitellä ja sitten keräilin itteni ja puhuin itteni ulos tilanteesta. Ei huvittanu lähteä sen kanssa ulos.

Nyt aurinko kyllä paistaa niin houkuttelevasti ulkona, etten voi olla menemättä sinne. Pitää mennä eka salille ja sitten voi mennä lopuks vielä hikoilemaan lenkille auringonpaisteeseen. Pfiat Enk!

DIE SCHWEIZ & 43. Engadin Skimarathon

 

Kiss me, it's Fasching ;)

Marcin, Nana, Lou, Anais, Florent.

Jamie, Gregorio, Florent, Anais, Leon, Heini, Lou, Nana.

Mun hottis nörtti!

Lollipoppp.

JESSE!! Jesse tuli vierailulle Innsbruckiin. 

Ennen ku lähdin ihanaan Sveitsiin, me juhlittiin Innsbruckissa tiistaina 8.3 Faschingia, sitä vois verrata Suomen vappuun. Pyöritiin vaan tossa pääkadulla, muut joi, mutta mä en, koska edelleen päätös pitää, ettei ennen maratonia juoda. Oli kyllä tosi hauskaa - tanssittiin siinä kadulla ja naureskeltiin mitä erilaisimmille puvuille! Me myös samoin tehtiin kavereitten kanssa lättyjä mun luona, kutsuin pitkästä aikaa kavereita kokkaileen tänne mun luo. Heh, vähä meillä oli hauskaa, sen voitte kuvista huomata ;) Täällä on ihan parhaita juttuja ollu se, että kokkaillaan kavereitten kanssa yhessä illallista ja kutsutaan toisiamme kylään syömään - on saanu maistella eri maiden perinteisiä ruokiakin.

Gregorio ei oikeen hallinnu lärviään :D

Seuraavan kuvan tuotekehittelyä. Gregorio, Marcin, Jamie, Anais.

Servus!

Gregorio rakastu suomalaiseen purkkaan - kaikki läpi testaten.

Siis ei voi olla totta - mä oon täydellisen rakastunu Sveitsiin! En kestä, haluan muuttaa sinne seuraavaks, se on ihan mun suosikkimaaks muodostunu - ehkä jopa melkein voittaa Itävallan. Pitkällehän nää on samankaltasia maita, taino.. On se Sveitsi kyllä varmaan kivempi. Mieli halajaa sinne vaan koko ajan. Sveitsissä oon rakastunu edelleen Berniin, pääkaupunkiin. Oon kovaa jo pohtinu, et onnistuisinko tekeen niin, että käyn vuoden verran Suomessa (kirjottamaan kandin) ja sit lähtisin Berniin alottamaan maisteriopinnot. Se olis aivan huippua, pitää kyllä ruveta Suomeen palattua ottaan näistä kunnolla selvää - nyt se ei oo ihan nii ajankohtasta vielä suunnitella. Ehkä.

Kohti Lauterbrunnenia.

Sara sekä meiän selän takana ollut ruokaseura.

Jes. Elikkäs lähdin viime viikon keskiviikkona 9.2 kohti Berniä. Oli kivaa olla taas Bernissä. Siellä sitten menin Bernin pääyliopiston eteen nurmikolle tavaroitteni kanssa makoilemaan ja oottaan Arttua ja Saraa. Sain ehkä vähän katseita mun tavaramäärän kanssa (lautakassi, suksipussi ja jättirinkka) but who cares. On se Bern vaan upee paikka. Artun ja Saran kanssa mentiinki sitten Lauterbrunneniin, missä ne yöpy yhessä hotellissa. Syötiin illallista ja käytiin kävelyllä. Sitten hyppäsinkin Antin kanssa junaan Lauterbrunnenista ja me mentiin Antin kanssa ylös Wengeniin sinne vuorimökille yöks. Oli kyllä tosi kiva se mökki/talo, ei mikään kaikista tilavin, mutta kiva. Torstaina lähettiin Antin kanssa aikasin aamusta laskemaan ja treffattiin Arttu ja Sara jossain vaiheessa ja laskettiin sitte kaikki yhessä. Antti opetti mulle koko päivän, mitkä siellä Wengenissä on kolme isointa vuorta.. Eiger, Möhn ja Jungfrau - toivottavasti meni nyt oikein, niin monta kertaa se Antti multa niitä tenttas.. Oli tosi kaunis ja aurinkoinen päivä ku me laskettiin :) Oli hauska päästä Sveitsinkin puolelle laskemaan - hyvässä seurassa! Torstaina illalla me sitten mentiinkin Antin kanssa jo takas alas Berniin, koska perjantai-aamuna meiän piti lähteä sinne Engadiniin. Illalla käytiin kattomassa Bernin keskustassa vähä millaset Fasnacht-bileet siellä oli ja olihan siellä menoa ja meininkiä vaikka huru mycket! Me ei kuitenkaan siellä kauaa viihdytty, vaan taidettiin lähteä jo kymmeneltä pois Urteneniin, missä Antti asuu. Tapasin sen perheen äidin ja isänkin (Christianinhan jo tunsinki) ja ne oli tosi mukavia :) Oli mukava rupatella niitten kans ja ne toivottelikin onnea maratonille :)

Antti, Sara, Arttu.

"Heini, ota kuva!" - ja lumet päälle...

Heini & Antti.

Wengen.

Christian & Antti.

Wengen.

Heini, Arttu, Sara.

Perjantai-aamuna sitten Antti laittoki meiän sukset valmiiks + muutamien muidenkin. Antti oli näköjää luotettu nyt tässä voiteluasiassa. Kattelin vieressä, kuinka se Antti sen tekee, että voisin itte vähä oppia jotain. Muutenkin nyt viikonlopun aikana opin entistä enemmän hiihdosta, ku hengailin näitten kilpahiihtäjien kanssa. Kaikkea uutta sitä voikin oppia! Aloin ehkä välillä tuntea itteni jopa tyhmäks, ku jätkät puhu vaikka jostain voiteista ja laitteista ymsyms ja ite just ja just ymmärsin mistä puhutaan. Oppia ikä kaikki! Tosiaan perjantaina napattiin Juho ja Joonas kyytiin, ajettiin Liechtensteinia sivuten Zerneziin, siihe kaupunkiin, missä meiän majotus oli. Olin yllättyny sen majotuspaikan tasosta! Odotin, että joudutaan nukkumaan kylmällä lattialla makuualustan ja makuupussin kera, mutta meillä oliki kunnon siskonpetisängyt patjoineen ja tyynyineen - se oli luksusta siihen verrattuna, mitä odotin. Hyvä näin, ois voinu meinaa vähä lihakset olla kipiänä maratonissa, jos ois mun kuvitelmien mukaan jouduttu yöpymään. Perjantaina illemmalla meiän seuraan liitty myös sellanen sveitsiläinen Pascal. Käytiin sitten poikien kanssa lenkillä, ku porukka oli kasassa. Mua eka vähä jännitti, että mitenköhän jaksan poikien tahdissa, mutta jaksoin hyvin! Ja myöhemmin itseasiassa Antti sano mulle, että Juho oli sanonu sille lenkillä et "nyt mennään vähä liiankin lujaa". :D Enpä ois uskonu, että jaksan niin hyvin kilpaurheilijoitten kans lenkillä.

Perjantain juoksutreeneistä - Pascal, Joonas, Antti, Heini.

Nachtsprinttiä kattomassa - Joonas, Heini, Antti.

Nachtsprint in Sils.

Joonas, Pascal, Johnny, Juho, Antti.

Lauantai-aamuna me sitte mentiin S-chanfiin treenaan hiihtoa (siellä on maratonin maali) ja pysyin jätkien mukana... niitten alkulämpän ajan :D siinä sitten erotuin joukosta jostain kumman syystä. Oli kivaa hiihtää kavereitten kanssa, ku yleensä joutuu paineleen yksinään Suomessa. Tosin pojathan lähti sitten omia menojaan, koska mä oisin vaa hidastanu niitä. Mulle kävi myös vähä paskasti, ku mulla aamulla alko olla vähä kipee olo ja sit hiihtäes aloin yskiä ihan hulluna vähän aikaa ku oltiin hiihdetty. Hiihdin Antinki kanssa josain vaihees kaksin ja pysähdyin varmaa viiden metrin välein vaan yskimään. Siinä sitten Antti toteski mulle, että nyt ei hyvin mee. Hiihto kuulemma näytti hyvältä, mutta yskiminen ei ja Antti sano, et jos se ois mun isä, se ei päästäis mua starttaamaan maratonia. Oli kiva muuten kuulla pojilta, että mun hiihto näytti hyvältä - ne on kuiteski kilpahiihtäjiä ja varmasti kattoivat mun tekniikkaa, et miten pärjään. Hiihdon jälkeen mentiin suihkun kautta hakemaan meiän Startnummerit ja pyörittiin markkinoilla, missä oli kaikkea hiihtoon liittyvää; suksiesittelyitä, monoesittelyitä, sauvaesittelyitä, semmosten ihmelaitteiden testauksia, sporttijuomien maistaisia jnejne. Sitte bongattiin Exelin ständiltä lehti, missä oli Antin kuvia :D jostain parin vuoden takasista kuvauksista oli otettu sitte Antinki kuvia siihen lehteen. Siellä markkinoilla oli kyllä hauska kierrellä, semmosta lepposaa meininkiä :)

Hiihtotreeneihin mennessä - mie syleilemässä suksia + Pascal.

Hiihtotreeneistä tullessa.

Maraton-markkinoilla pojat ihmettelee karvaa suksen pohjassa :o

Valmistellaan, valmistellaan..

Startnummereita kassiin.

Joonas, Juho, Pascal, Heini, venäläinen, Antti - Juhon synttärijuomat :)

Synttärijuomien jälkeen tankkaamaan energiaa maratonia varten.

Niin ja tosiaa lauantaina 12.3 oli myös Juhon synttärit. Me ostettiin yhessä shamppanja-pullo sen kunniaks. Lauantaina joukkoon liitty myös joku venäläinen jätkä, jonka nimee en muista sekä Christian. Mun piti tehä Juholle kakku ihan oikeesti, mutta ei ollu oikeen kokkausmahollisuuksia. Illalla käytiin syömässä oikeen pastabuffetissa, mutta enhän mä jaksanu syödä ekaakaan lautasellista, jätkät siitä vähä anto palautetta. Koko viikonlopun jätkät piti huolta, että Heini juo tarpeeks ja että Heini syö tarpeeks. Sain kuulla paljo sitä, että mun pitää syödä ja kerätä energiaa, etten muuten jaksa maratonia. Et pitää syödä ittensä tosi täyteen koko ajan, tartten kaiken energian, mitä ikinä vaan saan. Jätkät oli kyllä sulosia, ku ne huolehti musta koko ajan, olin niitten pikku suojatti :)

Sunnuntaina kello herättikin klo 5.00. Eipä siinä mitään. Syömään, valmistautumaan ja lähettiin 6.24 junalla kohti maratonin starttipaikkaa, Malojaa. Sinne piti mennä sekä junalla, että bussilla. Jätkät starttas ekassa ryhmässä klo 8.40 ja mä vikassa ryhmässä klo 9.20. Jätkillä oli tullu tosi kiire lähtöpaikalle - Antti oli minuuttia ennen lähtöä paikallaan ja Juho oli vaan puol minuuttia ennen lähtöpaikalla. Ne oli kuulemma aatellu jo, et joo siinä meni kisa, ku ne juoksi lähtöpaikalle ja kuuluu koko ajan "3 minuuttia! 2 minuuttia! 1 minuutti! ½ minuuttia! 10, 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1..." :D Aika niin sanotusti meinas loppua kesken. Onneks ehtivät kuiteski kisapaikalle.

Antti ja Pascal juna-asemalla, kuten näkyy - aamuhämärässä lähettiin.

Matkalla maratonin alotuspaikalle - Antti & Christian :)

Joonas, Pascal, venäläinen, Juho - ehkä ennen starttia vielä hymyilytti :)

Kassien vientipaikan kuhinaa Malojassa.

En itekkää liian ajois ollu lähtöpaikalla, vein mun tavarapussin liian myöhään niihin rekkoihin, mitkä kuljettaa ne maalipaikalle ja mun pussi heitettiin vaa johki rekkaan. Alotuspaikalla olin ite 4 minuuttia ennen lähtöä, et paremmin meni kuiteski ku pojilla. Mun sarja oli Volksläufer ja voi sairas ku ihmisiä oli paljon! Oltiin kyl sellases sardiinipurkissa että.. Alussahan ei päässy edes oikeestaan hiihtään, vaan sai vaa lykkiä itteään eteenpäin, koska ei ois mahtunu luistelemaan mitenkään. Mun sarjassa oli kaikenmaailman kummajaisia, ampiaisista ja pupuista merirosvoihin ja pyjamapukusiin :D Mulla oli itseasiassa kyllä hauskaa niitä bongaillessa. Kaikki tosissaan ottavat lähti niissä aikasemmissa sarjoissa. No otin mäki tosissaan, mutten kisatosissaan. Maasto oli mun mielestä kyllä helppo, siks mua sitten lopulta ottiki tosi paljo päähän mun aika. Oon pettyny itteeni. Toisaalta, en ollu mitenkään liikaa treenannu ja olin vähä kipeä - mut en silti lähtis niillä perustelemaan mun huonoa aikaa. Hiihto oli kyllä melko sähläystä suurimman osan matkasta, koska latu ei ollu hyvä, muutama tuhat ihmistä kun jo ennen mua oli hiihtäny! Lumi vaan upotti ja se oli tosi raskasta jaloille se hiihto. Ylämäkiin piti JONOTTAA, koska ihmisiä oli niin paljo! Iha hassua. Matkalla oli myös valokuvaajia, joita pyrin välttelemään, mutta bongsinpa jo netistä, että jokasella kuvauspaikalla on musta napattu kuva. En tajua miten ne on onnistunu, koska mielestäni onnistuin vältteleen niitä!

Ku pääsin maalisuoralle, yhtäkkiä alko kuulua "hyvä Heini, hyvä Heini!" ja vilkasin oikeelle ja siellähän jätkät pomppi ja kannusti mua shamppanjapullon kera :D Oli se kyllä kiva ku jätkät oli kannustamassa mua! Sitten maalissa ne tuli onnitteleen ja halaan mua :) sanoivat olevansa ylpeitä musta, jeeeee! Sit ku mun piti vaihtaa kuivat vaatteet, se osottautuki aika ongelmalliseks.. Mun vaatepussi oli heitetty vaa johki rekkaan ja se jokin rekka meni vaan puolimaratonin maalipaikalle. Mentiin sitten meiän yöpymispaikkaan junalla ja Antti lähti autolla hakemaan mun kamoja. Jätkät ei päästäny mua lähtemään, koska ne oli yhä huolissaan mun voinnista ja Antti ei antanu periks, sano että se menee ja piste. Antti oliki saanu ettiä sitä mun kassia jonku verran ja kysellä eri paikoista, ennen ku se löyty. Melkosta kommellusta.

Nii mitäs ne pojat teki mua ootellessa - skumppaa kenties?

Sitten sunnuntaina ajettiin Zürichiin, mä nappasin sieltä junan Innsbruckiin ja jätkät jatko Berniin. Anttikin itseasiassa otti junan Berniin, koska nyt ne poimi lentokentältä 2 muuta kaveria, koska Antille tuli yhteensä 4 suomalaista kaveria laskettelulomalle Wengeniin. Ne ei ois millään viisisteen mahtunu autoon, koska siellä oli 5 ihmisen laskettelukamat, sekä 3 ihmisen hiihtokamat + muut kamat :D

Nyt taas ei yhtään kyllä iske Innsbruck noin kivan reissun jälkeen. Ei yhtään innosta istua luennoilla. Ihan mälsää. Toisaalta kyllä on kaks mielenkiintosta kurssia mulla nyt: Überblick über die Sprachen der Welt sekä Deutsch als Fremdsprache - Grundlagen der Fremdsprachenunterrichts. Ne on kivoja kursseja, tai ainaki vaikuttaa siltä. Toivottavasti ovat sitä jatkossakin!

Nyt sitten perjantaina kutsuukin Norja, Oslo. Sinne vahtimaan kaksosia :) <3 En malta oottaa, et nään pikkuset taas! Ja yks mun kaveri, Tiia, tulee Ruotsista myös Osloon muutamaks päiväks mun kanssa, can't wait!! Tulee huippua aikaa :) Muita reissuja tässä suunnitteilla on mm. Ruotsiin, Saksaan, Sveitsiin, Belgiaan, Italiaan, Kreikkaan, Ranskaan, Kroatiaan ja sitte lukukauden päätteeks tosiaan vähä useempaanki maahan. Saa ny nähdä sitte, mitkä näistä oikeesti toteutuu, mutta toivottavasti kaikki!