Kevättä rinnassa.

Noniin, tuli sitten käytyä ekaa kertaa Norjassa keväällä, aina ennen on tullu käytyä kesällä tai talvella. Oslo oli yhtä ihana ku ennenkin. En vaan pääse eroon mun Norja- rakkaudesta, eikä siitä tarttekaan päästä eroon. Menin siis Osloon tällä kertaa oikeestaan sen vuoks, että menin vahtimaan kaksosia Kaisun ja Atgeirin avuks vähä. Mä teen sitä vaan mielelläni, Lea ja Kira on niin ihania ja sulosia. Kira vähän vierasti muka mua eka, se vaan tuijotti suurilla silmillään, Kiran silmät oli oikeesti ihan pallot ku se katto mua. Lea taas rupes heti naureskella, ei vierastanu yhtään. Mutta kyllähän se Kirakin sitte vartin päästä alko naureskella ja tunnistaa ehkä mut. Tytöt oli kasvanu niin paljon! Ja kehittyneet myös paljon - viimeks tytöillä oli sellasta pientä hymyn alkua ku näin ne, mutta nyt tytöt hymyili oikeen leveesti ja nauroivat ääneen - voi sitä vauvojen sulosempaakin sulosempaa naurua! Se kyllä sulattaa sydämen, jos mikä! On ne veikeitä mussukoita.

Lea.

Kira.

Lastenhoitoa parhaillaan.

Me käännytään jo ite selältä mahalle!

Välipalatauko - tytöt saa imeskellä hedelmistä mehuja.

Kira ja Lea.

Lea ja Kira.

Tosiaan mun elämän rytmi oli Oslossa sitä, että heräsin aamulla klo 6.00 vahtimaan tyttöjä, yhtenä aamuna taisivat herätä vasta seiskan maissa. Nukuin myös suurimman osan öistä tyttöjen ja Kaisun kanssa. Yhtenä yönä nukuin yksin tyttöjen kanssa. Kyllähän sitä siis väsyttämään rupes, mutta ei haitannu. Ne hymyt ja naureskelut palkitsee kaiken sen vaivan. Joka päivä kävin myös tyttöjen kanssa ulkona monen tunnin kävelyllä. Taas vähä pääsin tutkimaan paikkoja, joita en oo ennen vallottanu. Tai tarkotan, että kunhan vaan kävelin siellä sun täällä katuja, missä en oo ennen kävelly. Aurinko paisto upeesti joka päivä, vaikka olikin vähä kylmä - näin Innsbruckin lämpötiloihin verrattuna. (Terkkuja siis +20 asteesta maaliskuussa!).

Kiran hauska matka Moelviin.

Lean hauska matka Moelviin.

Moelvin mummolan takkatulen äärellä - torkut.

Lea ja Kira.

Lea, tante Heini, Lea.

<3

Marit&Lea, mie, Kaisu&Kira, Jostein.

Kaisun ja kaksosten kanssa käytiin myös hiihtämässä. Mä vedin tyttöjä kelkalla perässä suurimman osan matkasta ja Kaisu kans kokeili vähän matkaa, muttei liian kauaa, koska Kaisun selkä on kuiteski vie vähä heikos kunnos. Se oli yllättävän helppoa hiihtää sen kelkan kanssa. Tai siis, aattelin et se ois hullun raskasta ja et tekniikka kärsis, mutta ku vauhtiin pääs niin se meni ihan hyvin! Hiihdin Atgeirin suksilla perinteistä, niin siinä huomas, että kun perinteistä hiihtää, niin se kelkka vähä nyppii mua, et se vähä haittas. Alamäissä se kelkka enemmänki tasapainottaa ku haittaa. Ylämäissä tietysti on aika paljo raskaampaa. Ihan lopussa kerran oliki sitte tooooosi pitkä ylämäki. Kaisu edellä vaan pysähty, käänty kattomaan mua ja nauro. Sitte kysyin et "no mitä?", niin Kaisu vastas nauraen, että "nyt alkaakin sitte pitkä ylämäki". Ja se ylämäki oli PITKÄ ja osittain tosi jyrkkäki. Ja ku Atgeirin sukset on mulle vähä liian pitkät, nii välillä oli ongelmia niitten kans, mutta selvisin! Tuli ainaki hyvää treeniä.

Täältä tullaaaaan!

Hiihto + kaksoset = <3

Kaisun selän kokeilu.

Ja siinä sitä ylämäkeä...

Ja meillä oli Kiran kanssa niin hauskaa hiihtämässä :)

Olihan meilläkin Lean kanssa :)

Mä tosiaan olin Norjassa perjantaista 18.3 sunnuntaihin 27.3 asti. Mun kaveri, Tiia, tuli torstaista sunnuntaihin Osloon myös. Aika pian Tiian tulon jälkeenhän me lähettiin Moelviin Atgeirin vanhempien luo, siis minä, Kaisu, tytöt ja Tiia. Atgeir sitten tuli seuraavana päivänä Moelviin, mutta me lähettiinki Tiian kanssa sillon perjantaina Osloon takas. Oli tosi kiva nähdä sellanen pikkunen kylä (kaupunki?) Norjassa. Se oli tosi sulonen ja tunnelmallinen, siellä vuorien keskellä. Nyt musta vaan Norjan vuoret tuntuu ihan pikkuvuorilta verrattuna Alppeihin. Tai onhan pohjosessa jylhemmät vuoret, mutta noihin vuoriin, minkä luona nyt pyörin Norjassa. Atgeirin vanhempien kanssa tuli taas treenattua norjaa ja ruotsia oikeen urakalla. Jossei ymmärrä - sitten hymyilee nätisti ja sanoo "akkurat" :D Joo tosiaan Oslossa sitten Tiian kanssa mentii perjantai-iltana syömään meksikolaiseen (mun lompakossa tais olla reikä, ku Oslossa niin rahat tuppas katoamaan..) ja sitten istuskelemaan yhteen baariin. Lauantaina sitten esittelin Tiialle Osloa oikeen urakalla. Käytiin Vigelandsparkenissa, kuninkaanlinnalla, satamassa, uudella oopperatalolla ja sitten pyörittiin keskustassa. Oli siinä ravaamista. Sunnuntainahan sitten saikin suunnata nokkansa taas kohti Innsbruckia. Hirveen haikee olo mulla oli, ei tehny yhtään mieli tulla takas tänne. Ei sitte niin yhtään. Oli niin kivaa nähä taas oikeeta kaveria ja rakasta perhettä. Taas päästin itkun, ku hyvästelin kaksoset, otin molemmat syliin ja suukotin - ja itkin. Ja ku vaan ajattelinki kaksosia, tuli kyyneleet silmiin, vaikka Tiia olikin mua viihdyttämässä. Niihin pieniin kiintyy niin paljo!

Idiootit yhdessä taas.

Enpä Oslossa oo ennen turistikuvia ottanu - alotettiin siis kuninkaanlinnalla.

Vigelandsparken.

Oopperatalolla.

Oslon satama.

Nyt tänään mulla on ollukki kevättä rinnassa. Oon ollu oikeen hyvällä tuulella ja tuntuu, että ehkä Innsbruckissa on taas kivaa. Nyt tänään tuli olo, että täällä on ihan kivaa. Norjan jälkeen tähä mennes ei oo siltä vielä kunnolla tuntunu. Syynä on varmasti toi auringonpaiste, kauniit maisemat ja +20 lämpötila. On se kumma, mitä kaunis kevätilma tekee mielelle. Vaikka oon talvi-ihminen, rakastan talviurheilua ja kaunista talvisäätä, niin kyllä tää kaunis kevätsää yhtä ihana on. Mulle ei vaan meinaa mennä perille, ettei tartte välttämättä takkia. Mutta nyt on MAALISKUU, ei maaliskuussa kuljeta ilman takkia! Täällä ihmiset kulkee nyt minisortseissa- ja hameissa ja T-paidoissa ja topeissa. MITÄ?! Hassua, nyt on maaliskuu. Nyt kuuluu vielä olla kylmä ja pitää värjötellä ulkona, ei tää oo maaliskuu. Nyt on pakko olla ainaki toukokuu.

Mulla alkaa huomenna kiipeilykurssi - odotan sitä innolla. Lauantaina lähen taas vaeltamaan Nordkettelle tän ESN:n kautta. Odotan jo kovasti kyllä vaeltamiskautta. Laskettelukautta on tullut jo nähtyä - ja kyllä laskea vielä haluankin, viimeks eilen oltiin laskemassa taas Stubailla ja oli kivaa! Unohdin tosin aamulla lääkkeen ja sen kyllä mun pumppu huomas. Sen takia en eilen koko päivää laskenukkaan. On se kyllä hauskaa, että täällä voi mennä laskemaan Alpeille aamupäiväks ja päiväks ja mennä myöhemmin iltapäivällä luennolle :) Mulla meinaan alko eilen luennot vasta klo 17. Ei valittamista! Kerron sitte ihan viimesessä blogissa, montako laskupäivää on tullu kerättyä, niitä on nyt jo melkonen kasa! Oon lautaillu/lasketellu nyt jo enemmän, mitä koko elämäni aikana varmaan.

Stubaier Gletscher Gipfelplatformilta katottuna.

Mie, Marika, Mirjami.

Queen of the Alps.

Tosiaan on kavereitten kanssa jo suunniteltu jos jonkinmoista päivävaellusta ja sitten ihan muutaman yön vaellusreissuja. Mutta näihin vaellusreissuihin yöpymisten kera ei oteta kauheen isoa porukkaa, ettei oo säätöä, kerätään varmaa 6-8 hengen porukka korkeintaan. Ja ruikuttajia tai huonokuntosia ei oteta mukaan!  Mukaan pääsee vaan oikeesti motivoituneet ja sellaset, joilla vähän kuntoakin löytyy tällästä varten - sekä päättäväisyyttä ja halua vaeltaa pitkiä matkoja ja nukkua teltassa. Meillä on jo neljä henkeä kasassa; mä, Anais, Jorge ja Gregorio. Mä oon kerenny suunnitella lähteväni myös Salzburgiin vaeltamaan, yhen Lotan luo, joka on kans Jyväskylästä. Toivottavasti saan sen myös aikaseks, ettei jää vaan puheeks ja suunnitteluks.

On nii paljo suunnitelmia ja menoa nyt, että oikeen mietityttää, ehdinkö olla enää Innsbruckissa ollenkaan! Ensinnäkin ihan vaan näitä vaellusreissuja - päiväreissuja ja sitten yöpymisten kera, sitten tulee toukokuussa se puolentoista viikon reissu Saksa-Suomi-Ruotsi. Sitten halutaan mennä muutaman kaverin kanssa Liechtensteinin kautta Sveitsiin. On nyt päätetty vaan iha pikasesti vilkasta Liechtensteinia, kun ei siellä kuulemma paljoo nähtävää oo. Mennään sitten taas mun uuteen lempimaahan pyörimään enemmän. Sit yhen kaverin kanssa on suunnitteilla reissua Italiaan ja Kreikkaan - se, että pääsenkö lähteen, riippuu siitä, koska alotan Itä-Euroopan vallottamisen Meerin ja Sussun kanssa ja koska äiti tulee tänne kylään. Toivon, että pääsen lähtemään, koska meiän ois Anaiksen kanssa tarkotus mennä moikkaamaan vaihtarikavereita siis Italiaan ja Kreikkaan. Ranskaan, Pariisiin olen myös menossa, mutta vasta kesämmällä - koska mun yks kaveri, Mari, pääsi Pariisin Disneylandiin töihin. Sitten varmasti tullaan muuten vaan keksimään reissuja johkipäin kavereitten kans - toivottavasti toteutuvia sellasia. Oon vähä huomannu, että nää Erasmukset aina hirveesti puhuu ja suunnittelee, mutta lopulta ei saada mitään aikaseks. Siks myös aion itte ottaa ohjia käsiin, että päästään ees jotain reissua tekemään. En kestä yhtään sellasta soutamista ja huopaamista, jos oikeesti halutaan jotain järkätä.

Pakko loppuun kyllä vielä sanoa.. Oon alkanu taas arvostaa koto-Suomea, Jyväskylää, Suomen elämää enemmän, koska loppujen lopuks tää vaihdossa oleminen on kuplassa elämistä. Tää kupla poksahtaa rikki muutaman kuukauden päästä ja ei varmasti tuu suurimpaan osaan näistä tyypeistä pidettyä yhteyttä, vaikka tunnenki tosi paljo ihania ihmisiä! On kyllä nyt jo muodostunu selkeesti sellaset tyypit, joihin haluan oikeesti pitää yhteyttä, ja sit tiedän jo, ketkä esimerkiks heti heitän Facebook-kavereista pois, ku vaihto loppuu. Tällä hetkellä kaikkiin FB-kavereina oleviin vaihtareihin tulee pidettyä yhteyttä ja hengailtua yhessä, niin vielä ei kehtaa niitä poistaa.

Oon ruvennu nyt myös käymään enemmän kavereitten kanssa lenkillä - ei tartte aina yksin tarpoa. Ja se onki niin kivaa! Vaikkei lenkillä koko aikaa jaksakkaan puhua, ku hengästyy, mutta on kiva mennä hölkkäämään yhessä. Sitten oon löytäny nyt myös kavereita, jotka käy myös Happy Fitnessillä, niin ei tartte enää mennä aina yksin salille, se on tosi kiva! Mutta yks on yli muiden - Krisse! Krissen kanssa Suomessa treenattiin aina yhessä - ja se oli parasta aikaa, kukaan/mikään ei tuu meneen niitten reenien ohi. Ne oli laatuaikaa, me reenattiin Krissen kaa kunnolla ja meillä oli hauskaa. Mua on jotenki salitreenaaminen huvittanu vähemmän ilman Krisseä - ja liikunnan jätkiä ;) okei, onhan täälläkin noita hyvännnäkösiä, mutta monet on liian lihaskimppuja mun makuun. Heh, sainkin tässä toissapäivänä salilla treffikutsun - mutten suostunu. Mun salilla on tasatunnein sellane ohjattu vatsatreeni, joka kestää vartin. Olin sellasessa taas ja jäin sen jälkeen venytteleen, kuten yleensä teen. Sitte yks jätkä jätti viimesenä maton naulaan ja sitte se tuli mun luo jutteleen. Ekaks se vaan jutteli mukavia siitä treenistä, ja sitte se sano, et se on ennenki nähny mut siellä salilla ja kuullu ku oon puhunu puhelimeen jotain muuta ku saksaa, ettei se tunnista sitä kieltä yhtään. Sitte se siinä kyseli, et mistä tuun ja mitä teen täällä. Sitte lopulta se kakisti oikeen asiansa ulos - se kysy haluaisinko lähteä sen kanssa syömään. Mullahan siinä vaiheessa meinas leuka loksahtaa oikeen kunnolla auki, se vielä sano, että se on jo aiemmin miettiny pyytävänsä mua ulos. Se tuli niin puun takaa, siis eihän Suomessa tapahtuis tällästä IKINÄ! Sitte seuraavaks meinasin vähä nauraa, mutta yritin sen peitellä ja sitten keräilin itteni ja puhuin itteni ulos tilanteesta. Ei huvittanu lähteä sen kanssa ulos.

Nyt aurinko kyllä paistaa niin houkuttelevasti ulkona, etten voi olla menemättä sinne. Pitää mennä eka salille ja sitten voi mennä lopuks vielä hikoilemaan lenkille auringonpaisteeseen. Pfiat Enk!