Heini, what is wrong with you?

Reissun jälkeinen karu elämä ei oo kyllä yhtään miellyttäny. Tai mikään muu ei siis oo vialla, paitsi se, että piti kirjottaa seminaarityö auf Deutsch. Sen jälkeen, ku Sussu lähti, oon ressannu tätä seminaarityötä ja se on koko ajan tuolla jossain takaraivossa muistuttamassa olemassaolostaan ja siitä ettei sitä oo tehty. On yllättävän vaikee kirjottaa scheissea saksaks, vaikka suomeks sen osaiski tehdä. On niin vaikee yrittää ilmasta analysointiaan ja hienoja pohdintojaan saksaks, ku ei niitä kaikkia pysty kääntään suoraan suomesta. Osaisin sanoo suomeks jotain hienoa ja jotain sellasta, mikä vakuuttais, et muka oikeesti oonki tehny jotain kurssilla. Ku yritän/yritin kääntää ajatuksiani saksaks, niistä tulee lapselllisen helppoja ja töksähteleviä lauseita. Sain kuin sainkin tän seminaarityön toissapäivänä valmiiks ja tänään (lauantai 5.2) ja huomenna onkin hommana oikolukea se ja korjailla ne tuhannet virheet sieltä... Tiedän kyllä, että korjauksista huolimatta niitä virheitä tulee jäämään vaikka huru mycket. Maanantaina saa onneks sitte huokasta, ku se pitää palauttaa. Sitte sitä ei voi enää ressata - paitsi sen verran, että onko se tarpeeks hyvä, että saa ne pisteet siitä kurssista! Toivottavasti, koska sen verran monta päivää kuiteski vietin sen parissa, ettien tietoa ja lukien satuja ja tulkintoja saduista jnejne. Mun aihe tässä seminaarityössähän oli siis se, että miten sadut on muuttunu ja mitä syitä siinä taustalla voi olla. Erikoistarkastelun kohteeks otin sadut Aschenputtel ja Rotkäppchen, eli siis Tuhkimon ja Punahilkan.

Seminaarityöstressin keskellä kuiteski piristi, ku mun kaveri, Antti tuli vierailulle. Antin kanssa käytiin laskemassa Stubaier Gletscherillä ja siellä oli pitkästä aikaa PUUTERILUNTA! Sitä me on kaivattu meiän puuterilaskuporukan kanssa ja siellä oli tosi syvästi puuterilunta, oli aivan mahtavaa päästä laskemaan offarilla pitkästä aikaa mahtavassa puuterissa. Niin pehmeetä ku olla ja voi ja löydettii monia paikkoja, joita ei oltu vie laskettu, koska sillon puuterilumessa lasku on parhaillaan. IHANAA! Antti ei oo ennen laskenu noin syvässä puuterilumessa, mutta Antti laski siitä huolimatta ihan hullun hyvin puuterilumessa ja muutenki Antti on kyllä hullun hyvä laskemaan.. täytyykin olla kyllä hyvä, jos on osallistunu syöksykisaan Sveitsissä! Mun kaveri Gregorio myös kokkas meille parsakaalipastaa yhtenä iltana. Gregorio on jo kauan mainostanu, kuinka sen tekemä parsakaalipasta on ihan parasta ja että mun pitää tulla syömään sitä. Sattu sitte yks illoista sopivasti passaamaan molemmille ja Gregorio kutsu meiät syömään muutaman muun kanssa. Sen jälkeen me mentiin vielä Theresien Bräuhin, pitihän Antille joku meiän menomestoista näyttää ;)

Antin kanssa Theresien Bräussa.

Myös muuta oon kehitelly seminaarityön kirjottamisen vastapainoks kävin tässä kelkkailemassa kavereitten kans Muttereralmilla, joka on n. 20 minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Se oli NIIN hauskaa! En oo ennen kokeillu tällästä kelkkaa, millä nää täällä Itävallassa laskee ja se oli hullun hauskaa. Otettiin myös kisa Niklaksen ja Jorgen kanssa, et kuka on nopein. Sit laskettiin sellasena matona, että pidettiin toistemme kelkoista kiinni, oli kyllä niin hauskaa! Sitte vielä juotiin kahvia auringonpaisteessa.

...ja sitten melkein kaaduin.

Meiän mato/juna whatever - Nana, Niklas, Lou.

THE RACE - Jorge, Niklas, minä.

Alex, Lou, Allie, Niklas, Alex, Nana, Hannah, Heini, Jorge.

Sit kävin laskemassa Obergurgl/Hochgurglissa sekä Ischglissä. Hochgurglissa löydettiin taas aivan mahtavia puuterilumipaikkoja. Mä ja Marcin tosin vaan laskettiin puuterilunta, koska muut ei halunnu tulla, koska ne ei osaa, eikä niitä just nyt kiinnostanu opetella. Päästiin Marcinin kanssa tekemään ekat trackit lumeen :) Aivan mahtava fiilis! Mutta kyllä alko vasempaan jalkaan ottaa aika kovasti loppupäivästä, tuli hirveitä kramppeja, koska takana olevaa jalkaa pitää nii paljo enemmän jännittää, että pääsee eteenpäin ja käänteleen puuterilumessa hyvin. Enhän mäkää aina pystyssä pysy puuterilumessa tosiaan, vaan aina välillä tulee sukellettua lumeen oikeen kunnolla, mutta sehän vaa piristää. Ja kuntoilua tulee, ku joissain paikois mis laskettiin, jumituttiin, nii piti ottaa lauta irti ja tarpoa lumessa, mikä upotti lantioon asti - siitähän sitten vaihdettiin konttaustyyliin.

Freeride @ Hochgurgl - mun ja Marcinin jäljet = joulukuusi.

Obergurgl/Hochgurgl.

Marcin, Gregorio, mie, Jamie, Gregorion italiaano-kaveri.

Obergurgl/Hochgurgl.

Mistä se kallio vastaan tuli?

Ischgl ei sisälly mun Tirol Snow Cardiin, eli maksoin itteni kipeeks siitä, mutta se oli todellakin sen arvonen, halusin kerran vaihdon aikanani käymään siellä. Ischgl on yks suurimpia laskettelukeskuksia Tirolissa ja siellä voi laskea Itävallan puolelta Sveitsin puolelle. Maisemat oli hulppeet, ei nähny edes vuorijonojen loppua, aivan älyttömän kaunista! Ja rinteet oli mahtavia, tosi pitkiä rinteitä, myös erittäin jyrkkiä itseasiassa monet. Siellä oli meinaan tosi paljo mustia rinteitä, joita en yleensä tykkää laskea, koska ne on nii jäisiä, se sattuu ainaki lautaillessa jalkoihin ja ei se oo hauskaa, ku ei saa kanttia purtua siihen jäähän, niin lautaa on nii vaikee ohjailla ja eihän siitä muuta seuraa ku kaatumista! Mä kaaduinki yhes mustassa rinteessä ja kaaduin selälleni ja vielä niin, että aloin liukua alaspäin selälläni pää edellä, eli en saanu itteeni pysäytettyä. Valuin varmaan puolet siitä rinteestä tolleen alas, ennen ku sain käännettyä itteni ja purtua laudan kanttia siihen jäähän. Gott sei Dank en törmänny kehenkään. 

Ischgl - Itävallan puoli.

.

Cris, mie, Clemens, Marcin, Jean.

Ischgl - Sveitsin puoli.

Niin joo tosiaan - ilmottauduin kahelle kiipeilykurssillekki. Haluan vihdoin oppia kunnolla kiipeileen! Ne on molemmat USIn, eli yliopiston kiipeilykursseja. Toinen kiipeilykurssi on sisätiloissa ja kestää muutaman kuukauden ja toinen on viikonloppu reissu kesäkuussa Alpeille kiipeilemään. Se tulee oleen aivan mahtava kokemus varmasti. Suomessa ku oon käyny vaan pari hassua kertaa ulkona kiipeilemässä ja ne kiipeilypaikat ei oo mitään verrattuna näihin! Mulla on myös näitä kavereita, jotka kiipeilee paljon, ja ne on luvannu viedä mua kiipeilemään. Mä vaan oon niin ei-paikallaan-pysyvää sorttia, ettei oo tähä mennes löydetty yhteistä aikaa. Kyllä me vielä löydetään, niin ainaki toivon.

Nyt tulee tosiaan maanantaina uudet Erasmus-vaihtarit ja on hauska tutustua taas uusiin ihmisiin. Ikävä on niitä, jotka on lähteny, koska multa lähti tosi paljo läheisiks tulleita kavereita, ihan hullua kuinka monet on lähteny. On vaan läksiäisiä läksiäisten perään. Joistain bitcheistä yms on ollu kiva päästä eroon, mutta ihanista kavereista irti päästäminen on vaikeeta. On jotenki orpo olo ollu. Mulla on jääny paljo hyviä kavereita tänne, mutta ku on tottunu isoissa, isoissa porukoissa hengaileen, ja tottunu siihen, et voi liikkua illanvietossa porukasta porukkaan jutteleen, niin nyt ei ookkaa siihe nii paljo mahdollisuuksia enää ja se tuntuu oudolta. Toisaalta me jäljelle jääneet ollaan entistä läheisempiä, vaikka kaikki halutaanki tutustua myös uusiin vaihtareihin. Maanantaita odotellessa, sillon mennään Erasmusten tervetulo-tapahtumaan yliopistolle vähä kuokkimaan, syömään niitten buffet-ruuat ja juomaan niitten skumpat :D

Loppuosa blogista sitten keskittyykin taas siihen, mihkä otsikkokin viittaa...

Nyt onkin jo aika ruveta jännittämään hiihtomaratonia kunnolla.. Se on ENS VIIKOLLA! Viikon päästä sunnuntaina pitäs pistellä 42km menemään luistelutyylillä nii nopsaa ku pystyy. Mua niin mietityttää/jännittää se, että miten saisin sen mahdollisimman hyvin menemään, ku en haluais ihan paskaa tulosta saada siitä. Toisaalta taas mulle on tärkeintä, että mä teen sen, se on tärkeintä, ettei jätä kesken. Se ois iha luusereiden hommaa. Kyllä ihmiseltä sen verran täytyy löytyä tahdonvoimaa ja jaksamista, koska hiihdolle toi matka ei oo ees pitkä. Oonkin kyllä nyt koittanu päästä treenaamaan hiihtoa aina ku vaan pääsen, oon jättäny vaikka kuinka paljo lautailureissuja väliin sen takia. Oon tehny nyt aika paljo pitempiä matkoja, niinku 24km - 30km - 36km ja sitten eilen tein harjotusmaratonin, elikkä hiihdin 42km. Se anto itsevarmuutta siihen, että jaksaa sen maratonin oikeestikki. Oon tästä niin innoissani! Selailin just yks päivä niitä tapahtumia siellä Engadinissä, mitä ens viikonloppuna siellä on ja se vaikuttaa niin kivalta. Lähtö on sunnuntaina 13.3 klo 8.40 muistaakseni ja klo 12.00 alkaa jo maratonin after partyt, elikkäs eikös tavote ois olla ennen 12 maalissa? Ne jätkät, Antti, Juho, Joonas ja Christian, joitten kanssa meen hiihtään sen, on tosiaan kilpahiihtäjiä ja ne varmaan tulee oleen maalissa jo klo 10 :D Sit mun pitäs vielä suunnitella, miten pääsen Engadinistä Innsbruckiin sunnuntaina. Haluan kuiteski sen hiihdon jälkeisestä tunnelmasta nauttia siellä Engadinissä, enkä heti maaliin päästyä kiirehtiä kotiin.

Seefeldissä hiihtämässä.

Seelfedin kaupunkia.

Yliopisto tosiaan alkaa nyt maanantaina 7.3 taas ja mä lähden keskiviikkona 9.3 Sveitsiin. Skippaan hienosti heti ekalla viikolla luentoja. Mun lukkari tälle kesälukukaudelle on lepposa ja ei lepposa. Mulla on luentoja vaan maanantaisin, keskiviikkosin ja torstaisin, mutta niitä onki sitte vähä enemmän ja ne on tylsiä ku mitä! Ja ne vaikuttaa tosi vaikeilta kursseilta monet. Vähä pelottaa tää kesälukukausi. Poissaolot oon nyt jo keränny maksimiin, koska lähden myös Norjaan hoitamaan Kaisun ja Atgeirin kaksosia perjantaina 18.3 ja tuun takas vasta sunnuntaina 27.3, eli siinä taas skippaan yhen viikon ajalta luennot. Sitte taas mulla on reissu Saksan kautta Suomeen ja Ruotsin kautta takas Itävaltaan tossa toukokuussa. Meen tekemään Suomeen (taas...) luokanopettajan pääsykokeen (mihin en todennäkösesti kyllä ehdi liikaa lukea) ja yhdistin tähän reissuun sitte sen, että meen moikkaan myös opiskelukavereita, jotka on vaihdossa kans. Kristiina on Saksassa, Bremenissä ja Tiia Ruotsissa, Västeråsissa.  Yritän myös sysätä Saksan reissuun Greifswaldin, koska Sussu ja Meeri on siellä vaihdossa, haluaisin tsekata niittenki vaihtopaikan. En malta oottaa et pääsen moikkaan niitä! :) Tää reissu tuleeki sit kestämään 6.5-17.5, että hupshups. Mutta tän vuoden tarkotus oli nauttia elämästä - niin se yks professoriki meille sano Jyväskylän yliopistolla, joka piti meille mm. orientaatio-kurssin - ja sitä mä aion tehdä, nauttia! Reissaaminen on elämästä nauttimista ja uusien asioiden kokemista. Suomessa sitten ehdin itkeä itteni uneen monta kertaa, ku pitää tehä opiskeluitten ohella töitä, eikä oo aikaa kaikkeen muuhun kivaan. Uskon kuiteski, että se on sen arvosta.

Tosiaan nyt ku lähen ens viikolla (muutama päivä enää!!) Sveitsiin, otan junan Berniin, mistä hyppään luultavasti serkkuni, Artun, kyytiin ja mennää Wengeniin laskemaan. Vaihtoehtosesti tuun Antin kanssa junalla Wengeniin. Kävi aika hyvä säkä, ku juttelin about viikko sitten Artun kanssa, vaihdeltii kuulumisia ja kävi ilmi, että Arttu on menossa tonne Wengeniin, Bernin lähelle, laskemaan Ranskan työmatkansa jälkeen. Minäpä sitten päätin liittyä Artun ja sen kavereiden seuraan ja myös Antti sitte liittyy meiän seuraan. Ihan huippua nähdä Arttua ja mennä laskeen yhessä, koska jouluna ehdin nähä Arttua vaan ihan pari hassua tuntia! Antin kanssa ollaan ke-to yötä sen kaverin perheen mökillä vuorilla ja to-pe ollaan yötä tällä perheellä (Antti siis asuu tässä perheessä Bernissä) koska torstaina alkaa Fasnacht Bernissä (isot pippalot) ja perjantai-aamuna meiän pitää lähteä ajamaan Zürichiin, mistä me poimitaan Antin kaverit, Juho ja Joonas, ja lähetään ajamaan Engadiniin. Lauantaina sitten Christian (Antin hyvä kaveri ja sen perheen poika, jonka luona Antti asuu) liittyy meiän seuraan. Odotan ens viikkoa kyllä ku kuuta nousevaa! Ihan huippua - laskemista, hiihtoa ja mahtavaa seuraa. Mitä sitä enää vois haluta?

Oon päättäny olla bailaamatta ja juomatta oikeestaan yhtäkään kaljaa ennen maratonia, oon pitäny tän linjan jo 3 viikkoa, päätin, että oon kuukauden ennen maratonia juomatta ja menemättä ulos myöhään, koska pitää saada kroppa toimimaanki siellä maratonissa ja pitää jaksaa treenata - en halua treenata vähillä yöunilla. Mun kaverit on ollu kovasti tätä mun päätöstä vastaan ja ihmetelly - osa myös leimannu mut hulluks. Ne ei ymmärrä, miks haluan tehä hiihtomaratonin ja miks otan sen nii vakavasti. Ne ei vaan ymmärrä, kuinka siistiä se on! Se urheilutapahtuman fiilis - se on jotain niin kivaa ja mahtavaa. Rakastan urheilutapahtumia ja sitä, että voi haastaa ittensä. Tunne on aivan paras, ku pääsee maaliin ja tietää tehneensä sen, mitä on tavotellu. Mutta nää mun kaverit ei voi käsittää sitä. Siihen tänkertanen otsikkoki liittyy, koska mun kaverit kysyy: "Heini, what is wrong with you?". Muita kommentteja näiltä vaihtarikavereilta on esim. "You freaking crazy finnish girl", "You have lost your mind", "How can you cross- country ski 42km?", "Heini, it's still 2 weeks before you have your marathon, you can still party!", "Do you really want to go cross- country skiing instead of snowboarding?", "You're stupid, you're missing so many good parties!" ja monia monia muita kommentteja. Mä taas en ymmärrä niitä, miten bileet voi olla niille maailman tärkeintä, että niitten takia pitäs unohtaa jotku muut tavotteet. On kivaa bailata joo, mutta ei tartte bailata läpi koko elämäänsä. C'moon! Oon ollu erittäin ilonen tästä mun bailaus-tauosta, mua ei oo ees yhtään huvittanu mennä ulos. Kavereilla on ollu vaikka mitä bileitä, sekä läksiäisiä - mutta en oo menny. Muutamien ihan tärkeimpien läksiäisis oon käyny, mutta oon ollu bileissä vaan ihan pari tuntia - sitte kyllästyny kuunteleen taas sitä, kuinka ne ei ymmärrä mun tavotetta tähän hiihtomaratoniin - ja oon lähteny aina yhentoista maissa pois, tai aina ainaki sillee, et oon viimeistään kaheltatoista nukkumassa.

Mites se meni... Se mihin itse uskoo, siihen pystyy - tällä ajatustyylillä mä meen tekemään sen hiihtomaratonin :)