Nyt on käyty Zell am See:llä vaeltamassa, katseltu Salzburgin kaupunkia vähän lisää, reissattu taas vähä siellä sun täällä ja yritetty muka taas opiskella. Kaikenmoista on taas ehtiny sattua ja tapahtua, kaikkea ei silti voi paljastaa, jääköön osa salaisuudeksi ;)
 |
| Zell am See. |
Tosiaan Lotan luona olin Salzburgissa ja mentiin sieltä sitten Zell am See:lle vaeltamaan. Me vaellettiin Schmittenhöhe- vuoren päälle ja oli kyllä hienot maisemat! Kastuttiin vaan tosin aika paljonki, koska suurinpiirtein puolet matkasta ylös sato kivasti. Kun päästiin ylhäälle, alko kuitenki aurinko paistaa ja sitten kuivateltiin auringossa. Seuraavana päivänä me käveltiin Salzburgissa ympäriinsä - oli kiva nähä Salzburgia paremmin, ku mitä sillon viimeks ku käytii nopeesti Marin kanssa siellä. Lotta myös osas näyttää paikkoja siellä, nii olipa oma opas.
 |
| Salzburg |
 |
| Salzburg |
 |
| Salzburg |
Sitten olikin muutama päivä tiukkaa opiskelua pääsykokeisiin ja sitten oli aika Sussun ja Meerin tulla Innsbruckiin mun luo. Pistettiin vähä Innsbruckia sekasin Sussun ja Meerin kans. Esittelin tosiaan kaupunkia, vein ne syömään perinteistä tirolilaista ruokaa, vein ne Nordketten huipulle, tutustutin mun kavereihin ja kämppiksiin. Mitäs sit vielä.. DAVID GUETTA! Oltiin David Guettan keikalla yhtenä iltana, se keikka oli tosi hyvä ja meillä oli hyvä porukka, eli hauskuus oli taattua. Oli kyllä ihan parasta, että tärkeitä, ihania kavereita oli täällä. Olin kaivannu jotain ihka oikeita, hyviä suomalaisia kavereita, ja nyt sain ne tänne hetkeks.
 |
| Meeri, Sussu, Heini. |
Ku oltiin menos ton lähivuoren, Nordketten huipulle, eka yritys meni pieleen, oli se hissi suljettu, ja Sussua ja Meeriä ei vaeltaminen kiinnostanu :D Oltiin sitten puolessa välissä matkaa vuorelle sellasella näkoalapaikalla, mikä on kyl kanssa hieno. Mentiin kuitenkin seuraavana päivänä yrittään uudestaan ja päästiin ihan huipulle, sieltä vasta ne näkymät onki! Se on sellanen näkymä sieltä vuorien päältä, että sinne vois vaikka jäädä. Oisin voinu olla vaikka kuinka kauan siellä vuoren päällä, se on henkeäsalpaavaa. Ja siellä on rauhaa - saa vaan olla ja hengittää.
 |
| Hungerburg - välietappi, mistä ei ekana päivänä päästy eteenpäin. |
 |
| Nordketten huipulla. |
 |
| Nordkette. |
Sitten tulikin aika reissata. Matkahan oli Innsbruck-Bremen-Tampere-Ikaalinen-Jyväskylä-Ikaalinen-Tampere-Bremen-Tampere-Ikaalinen-Jyväskylä-Ikaalinen-Tampere-Västerås-Innsbruck. Oli vähän eestaas ravaamisen makua, mutta ei haitannu yhtään. Sain vietyä paljon tavaraa Suomeen ja se tuli halvemmaks, mitä lähettämällä ois tullu. Olin tosiaan Jyväskylässä ekalla kerralla kv-tutorin koulutuksessa, ja se oli tosi kiva - sain uusia tuttavuuksia, vielä ei ihan voi sanoa kavereiks. Varmasti tulee olemaan osa porukasta hyviä kavereita tulevaisuudessa. Siellä tutor-koulutuksessa oli vaikka mitä, se koulutus kyllä katto kaiken mitä vaan voi kuvitella. Jokainen kv-tutor saa siis 4-6 vaihto-opiskelijaa tutoroitavakseen ja meiän pitää kyllä huolehtia niistä ku omista lapsista: pitää hakea niitten kämppien avaimet, viedä ne allekirjottaan vuokrasopimusta, viedä ne perustaan pankkitili, esitellä yliopiston kampukset ja kirjaston yms toiminta, esitellä kaupunki, tutustuttaa kulttuuriin.. jopa kalustaa niiden huoneet, jos niissä ei oo huonekaluja! Ei mua kukaan auttanu missään täällä Itävallassa - tein ja hoidin kaiken ite alusta loppuun ja otin selvää asioista. Jyväskylässä on kyllä tosi hyvin järjestetty tää vaihtariopiskelijoiden auttaminen. Ja mä oon just sellanen, että tykkään tehdä ja touhuta, niin oon oikeesti tosi innoissani tästä ja en malta odottaa kv-tutoroinnin alkua! Sen tutor-koulutuksen jälkeen me mentiin ESN:n (Erasmus Student Network, sellane vaihtariopiskelijoitten ohjelma) järjestämään tutor-saunailtaan. Siellä oli tosi mukavaa ja pääsi tutustumaan niihin muihin tutoreihin enemmän. Tutustuin myös niihi ESN:n vapaaehtosiin, koska mua kiinnostaa myös olla mukana niiden toiminnassa.
Ja näin SEVERIN!! Severi -yks ihanimpia mun kavereita, Severiä on ollu niin ikävä! Samoin Maria, Jonnaa, kaikkia Lintuja, Essiä, Siljaa... on mulla paljon ihania kavereita Suomessa. Oivoi oli kyllä ihanaa nähdä kaikkia - ja ei mikään ollu muuttunu - kuuluin porukkaan niinku aina ennenki :) Ja mun perhe - oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa! Ja pieni Ville oli kasvanu NIIN PALJON!! Ville puhuu pälättää vaikka kuinka ja paljon jo ja se on jo kerenny kasvaa metrin mittaiseks. Mihin aika meni?! Villen kanssa yritin sitten touhuilla mahdollisimman paljo - on sitä veitikkaa niin ikävä ollu.
Sitten olikin aika mennä Bremeniin Krissen luo muutamaks päiväks. Krisseä oon kaivannu myös tosi paljo - meillä on vaan aina yhtä hauskaa Krissen kanssa ja ajatellaan asioista samalla tavalla. Lauantaina me istuttiin terassilla juomassa Radleria ja syömässä mozzarellatikkuja. Saksassa oli just selvinny Bundesligan voittaja - Dortmund - ja niillä oli siitä huolimatta vielä yks peli Bremeniä vastaan, niin Bremenissä oli melkosta menoa ja meininkiä, ku futisfaneja oli kaikkialla, se oli niin siistiä! Mua niin viehättää toi futiskulttuuri! Suomessa ei oo mitään tollasta, ku futis ei oo nii iso juttu. Sitten mentiin puistoon loikoilemaan ja illalla mentiin istuskelemaan kivaan paikkaan nimeltä Wohnzimmer.
 |
| Wer ist deutscher Meister? |
 |
| Bremen. |
 |
| Krisse & Heini |
Sunnuntaina me mentiin Cafe Sandiin aamupalabuffettiin - oijoij mitä luksusta! Sieltä sai sitä sun tätä ja vähän totakin. Kyllä tuli syötyä kunnon aamupala, oli aivan ihanaa syödä aamupala ulkona. Sitten me mentiin Krissen luo ja otettiin 5 tunnin päikkärit :D Illalla käytiin vielä kävelemässä ympäri kaupunkia ja istuttiin terassilla.
 |
| Aamupalabuffet @ Cafe Sand |
 |
| Neljä musikanttia ja Michael Jackon on kans koskettanu tota aasin jalkaa! |
 |
| Krisse, Bella + possut |
 |
| Bremen |
Maanantaina me mentiin shoppaileen ja taas yllätyyyyys - istumaan terassille. Juotiin viiniä terassilla koko päivä ja syötiin mozzarellatikkuja. Meillä oli aivan parasta aikaa sillon. Puhuttiin ummet ja lammet taas elämästä ja siitä, missä on oikeesti hyvä olla ja miksi ja mitä me halutaan elämältä. Krisse on yks aivan tärkeimpiä kavereita mulle, viihdyn älyttömän hyvin Krissen kanssa, ei voi mitään muuta sanoa. Terassilla aurinko paisto ja ihmiset oli ihania. Me saatiin myös meiän tarjoilijoista seuraa pöytäämme ja juttua riitti.
 |
| Terassilla Domplatzilla. |
 |
| Viiniä ja mozzarellatikkuja :) |
Sitten pikavisiitti takas Suomeen - tapaamaan perhettä ja ystäviä ja sukulaisia. Mun serkku, Malla teki mulle pyöräergometritestin, pääsin sen koekaniiniks sen koulutehtävään. Sitten Villeä hoidin myös yksin kokonaa yhden päivän. Touhuttiin vaikka mitä, potkittiin palloa, oltiin ulkona, soitettiin pianoa, leikittiin legoilla. Laatuaikaa. Sitten mentiin Juhon kanssa ajelemaan traktorilla, Juho äesti. Traktorissahan Ville sitten nukahti seisaalleen :D
 |
| Tante Heini & Ville <3 |
Suomesta matka kävikin sitten Ruotsiin, Västeråsiin Tiian luo. Sunnuntainahan oli sitten myös lätkän MM-finaali Suomi vastaan Ruotsi. Mentiin Tiian ja sen kavereiden kanssa sporttibaariin kattomaan sitä peliä ja TADAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA SUOMI ON MAAILMANMESTARI 2011!! Oltiin niin fiiliksissä siellä baarissa! Ruotsalaiset alko lähteä kotiin siinä vaiheessa, ku peli oli 4-1, ja pelihän päätty siis 6-1. Pelin päätteeks myös yks erittäin känninen ruotsalainen mies otti tuolin ja heitti sen suomalaisia päin, mutta yks suomalainen mies onneks sai sen tuolin kiinni, ettei ketään sattunu. Se meni vähä överiks siltä mieheltä. Illalla katottii vie Tiian kaa netistä maalikooste Mertarannan selostuksella - eihän lätkäpelit oo mitään ilman Antero Mertarantaa!
 |
| Heini, Tiia, Hanski. |
 |
| SUOMIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII! |
Maanantaina Tiia sitten esitteli Västeråsia mulle, tai mä esittelin sitä Tiialle, koska ei se ollu joissain paikoissa käyny ollenkaa :D hah. Kierrettiin satamassa ja vanhassa kaupungissa, sitten löydettiin sellane ihana iso puistoalue, missä oli riimukiviä siellä sun täällä. Sit päivän päätteeks käytiin Tiian nyrkkeilyhallissa, vai miten sitä pitää nimittää... :D Eniveis, siellä oli kiva fiilis, tykkäsin tosi paljo. Se, miten ihmiset reenaa yhessä, oli tosi kivan olosta. Ku itehän treenaan yleensä yksin, on tullu jotenki kaipuu siihen, et ois muitaki ympärillä, jotka reenaa tosissaan, se antais viel enemmän puhtia reeneihin. Illalla mä vaan nukahtelin tämän tästä ja Tiia hoiti mua ku pikkulasta. Seuraavana aamuna mä meinaan jouduin lähteen 3.53 bussilla kohti Tukholman lentokenttää. Sieltä lensin Berliiniin, Berliinistä Düsseldorfiin ja sieltä taas Innsbruckiin. Mun aiemmin tilaama lento peruttiin ja annettiin tilalle tällänen hemmetin ärsyttävä kahen vaihdon lentoyhteys ja pirun aikanen tietty.
 |
| Vanhaa kaupunkia. |
 |
| Heini & Tiia |
 |
| Västerås |
Innsbruckissa olin vihdoin noin 12 tunnin matkustamisen jälkeen ja illalla menin juhlistamaan Norjan kansallispäivää, ku mun norjalaiset kaverit piti juhlat siks. Ne oli kokannu kaikkea norjalaista ruokaa ja järjestivät meille Norja-tietovisan ja leikittii leikkejä, mitä Norjassa lapset kuulemma kansallispäivänä leikkii. Eli oli pussihyppely ja sitten perunan kuljetus teelusikan päällä ja sitten mandariinin kuljettaminen kaulasta kaulaan jonon toiseen päähän. Miten senki nyt selittäis. Eniveis, oli tosi hauska ilta ja rauhallinen ilta, ei sellasta överibiletystä, mitä Erasmusten kans yleensä. En tykkää siitä enää ollenkaan. Tälläset rauhallisemmat juhlimiset on nyt mua varten.
 |
| Vi elsker dette landet! |
Samalla viikolla sitten lähdin mun kämppisten ja niiden kavereiden kanssa keskiviikkona ulos. Me oltiin ekaks juomassa yliopiston eessä, mikä oli musta vähä hassua. Siitä sitten siirryttiin Marktplatzilla olevaan Beach Bariin ja sieltä vielä Weekenderiin. Meillä oli hullun hauskaa! En tajua, miksen oo ennen lähteny mun kämppisten mukaan. Ja musta tuntu heti, et meistä tuli läheisempiä niitten kanssa. Myös niitten kavereihin tutustuin heti paremmin ja ihan välittömästi tuli fiilis, että tänne mä kuulun. Nyt ku saa enemmän paikallisia kavereita, niin alkaa myös tuntua heti miljoonasti paremmalta täällä. Sen kämppisten kanssa ulkona- illan jälkeen me on oltu heti paljo enemmän yhessä.
Kävin myös viikonloppuna Skorupin luona Zürichissä. Oli mukava taas nähdä Jankoa, Danielia ja Magdalenaa. Ne on niin mukavia, ystävällisiä ja vieraanvarasia. Se pienempi kaupunki, Uster, missä ne asuu, oli entistä nätimpi nyt kesäaikaan! Tosi idyllinen. Samoin Zürich oli tosi kaunis. Nautin todella siitä, ku syötiin siellä niitten terassilla auringonpaisteessa ja lintujen laulua kuunnellessa.
 |
| Zürich | | |
On niin vahva fiilis, etten halua täältä Keski-Euroopasta pois. En halua. Jotkut voi ruveta väittämään, että tää on tätä tällästä vaihtariopiskelijan kaipuuta, ettei halua takas Suomeen, vaan jäädä sinne, missä on. Mulla se ei kuitenkaan oo sitä. Jos mut oikeesti tuntee, kyllä sen tietää, kuinka hyvin viihdyn muualla kuin Suomessa. Suomessa on ehdottomasti parasta perhe, sukulaiset ja hyvät ystävät, mutta itse kulttuuri ja yleinen mentaliteetti täällä on mua varten. Sanoin, ettei mulle tuu täällä olessa pakottava tarve tulla kotiin, eikä mulle tuu kulttuurishokkia (niinku meitä peloteltiin ennen lähtöä) ja niin ei oo tullukaan. Pystyin sanomaan niin ennen lähtöä, koska tunnen itteni ja tiesin ettei niin tuu käymään. Nyt tiedän ja tunnen, etten tuu viihtymään Suomessa samalla tavalla ku ennen, en läheskään. Ainahan Suomessakin mulla on ollu kaipuu ulkomaille, mutta nyt se on vaan vahvistunu.
Suomeen mua vetää opettajakoulutus ja perhe. Se, että pieni Ville kasvaa niin nopeesti, ja oonhan mä niin läheinen mun perheen ja sukulaisten kanssa, siitä ei pääse mihkään. Kuitenkin pärjäisin ulkomailla, aina pääsee kotiin tavalla tai toisella. Mutta se hitsin opettajakoulutus. Miks sen pitää olla nii hyvä Suomessa? Haluan kuitenkin tulevaisuudessa vanhempana asua Suomessa ja opettaa Suomessa, niin tässä tulee vähä seinä vastaan..
Tällänen elämä on paljo enemmän mua varten: täällä voit jutella tosta vaan sellasta small talkia ventovieraille ja ne ei kato sua ku hullua, vaan juttelevat mielellään, ihmiset on paljo avoimempia ja sosiaalisempia, ihmiset hengailee yleisillä paikoilla enemmän, eli menevät puistoihin ja terasseille istumaan ja viettävät paljo enemmän aikaa toistensa kanssa ku suomalaiset ja se on musta ihanaa. Ollaan viime aikoina käyty kavereitten kanssa puistossa slack linea tekemässä, eli kävellään/tasapainotellaan sellasella ohuella leveällä köydellä. En oikeen osaa selittää sitä. Puistoissakin toiset voi tulla sitten neuvomaan, miten kannattaa tehdä, vaikkei tuntiskaan. Suomessa paremmin osaavat vaan naureskelisivat sivussa, eikä puhettakaan neuvomisesta. Siitä sitten lähteekin taas kivasti small talkia tuntemattomien kanssa. Suomalainen jäykkyys on kauheeta. Täytyy muistaa että sekä Suomessa että täällä Itävallassa on poikkeuksia aina, mutta jos katsotaan asioita silleen yleisesti. En oikein edes täysin osaa selittää tätä tunnetta, mutta täällä on ihan erilaista kun Suomessa, sen voi varmaan vasta sitten ymmärtää, kun itse asuu ulkomailla.Ja se tekee paljon asiaa, että oon saanu enemmän ja enemmän paikallisia kavereita ja päässy eroon vaihtariporukasta. Oon todella tykästyny mun kämppiksiin nyt, oon melkein jo tippa linssissä, ku mietin kuinka vähän aikaa enää asun niiden kanssa. En tykkää siitä, kuinka vaihtarit vaan bailaa hela tiden, se on ärsyttävää. Tykkään siitä, että voin kokata mun kämppisten kanssa ja istua iltaa keittiössä, tykkään istua puistossa ja tasapainotella slack linella, käydä kahvilla ulkona, käydä istumassa Beach Barissa, mennä vaeltamaan, mennä laskemaan jokea, mennä vaan kävelylle, yleensäkin pitää illalliskutsuja kavereitten kanssa. Suomessa ulkona olemisen kulttuuri ei todellakaan oo yhtä vahva.
Voin sanoa, että oon löytäny mun paikan ja paluuta ei enää ole. Harkitsen vakavasti, haluanko palata takas Suomeen, ja jos palaan, oonko vuotta kauempaa Suomessa. Ehkä oon kuin siskoni, ettei ulkomailta sitten loppujen lopuksi oo enää paluuta..?
