Tulipahan aikamoinen tauko tähän blogin kirjottamiseen. Joululoma Suomessa, reissu Norjaan ja sitte vaa hirmunen kiire Innsbruckiin palattua, niin ei oo tullu väliä kirjotella. Oikeestaan nytki mun pitäs lukea tentteihin, joita on 3 ens viikolla. Aika varma olen, että 2 ei mene läpi, koska oon niitten kurssien suhteen pihalla ku lumiukko, valitettavasti. Kyllähän mä ne opintopisteet tarttisin. Tänään välttelin jo opiskelua siivoamalla meiän kämpän katosta lattiaan, kyllä nyt kiiltää! Täytyy sanoa, että tää kämppä ei kyllä oo imuria ja moppia vähään aikaan nähny, onkohan ikinä?
Just ennen joulua olin laskemassa Nordkettellä, minne pääsee tästä mun kämpiltä rinteeseen asti n. 20-30 minuutissa. Ja voi että - se paikka oli mahtava! Mentiin ihan huipulle asti, kaikkia meitä vähä jännitti, koska se oli niin jyrkkä. Itekki tulin ihan alun kanttaamalla, koska en ois pystyny suoraan laskemaan! Laskut sieltä aivan ylhäältä oli aivan unelmaa - oli aivan mahtavat puuterilumet ja ne oli parhaat puuterilumilaskut tähän mennessä! Puuterilunta oli polviin asti, paikoin vähä enemmänki. Laskiessa tuntu niin kevyeltä ja laskeminen oli niin sulavaa!
 |
| Maisema Nordketteltä Innsbruckin keskustaan. |
Vaikka oon iha rakastunu Innsbruckiin, ku tuli se viikko, jollon oli myös määrä lähteä kotiin, niin aloin kaivata kotiin ja odottaa tosi paljo, että nään perheen, sukulaiset ja kavereita. Suomeen joululomailemaan lähdin tosiaan torstaina 14.12. Lentokentällä odotti ilonen yllätys - mun serkut oli tullu mua vastaan, koska olivat tajunneet mun vähä sekoilleen junien kanssa. Yllätys oli aivan ihana, meinasin melki itkeä ilosta, olin niin onnellinen ku näin mun rakkaita serkkuja heti Suomeen saavuttua. Matkalla törmäsin Berliinin lentokentällä mun yhteen Jyväskylän yliopiston professoriin, jonka kanssa tuli rupateltua ja sitte se pääsikin kysymään multa myös, että missä mun yks vaihtoraportti viipyy.. Hups. Suomessa törmäsin vielä toiseen Jyväskylän proffaan, joka oli tullu tätä toista proffaa vastaan. Ihan niinku ne ois vainunnu, että mä oon laiskotellu opiskelun suhteen ja ruvennu stalkkaamaan mua :D Kaiken kaikkiaan joulu oli aivan ihana kotona, en sitä vois ikinä muualla viettää! En pysty kuvitteleen, et oisin viettäny joulun Innsbruckissa ilman perhettä, niinku jotkut Erasmuksista vietti. Leikin mun veljenpojan kanssa, vietin juttuhetkiä veljen kanssa lattialla makoillen, vähä otin yhteen äitin ja isän kanssa, niin että olo ois oikein kotosa ja istuskelin mummun sylissä niinku pikkulapsi. Olin tosi ilonen, että ehdin nähdä kaikkia läheisimpiä sukulaisia joululomalla, vaikkakin vähä lyhyesti. Villen kanssa touhusin niin paljo ku mahdollista, kuinka paljo rakastankaan sitä pientä jätkää! Ja tuntu, että oon jääny niin paljosta paitsi, ku Ville on alkanu puhua jo paljo enemmän ja nyt Ville LAULAA! Oli niin hellyyttävää kuunnella Villen laulavan! :) Ja myös niin hauskaa, koska biisi, mitä Ville laulo, vaihtu noin 20 sekunnin välein. Ihana Ville myös halaili ja suukotteli mua. Ku näin Villen viimesen kerran ennen lähtöä, menin kyykkyyn ja kysyin "Annatko Tantelle vielä suukon ja halin, ku Tante lähtee pian pois eikä nähdä pitkään aikaan?". Sitte Ville hetken tuijotti ja sano "joo" ja tuli antamaan suukon ja halin. Ville ihan selvästi ymmärsi, että se oli mulle tosi tärkeetä.
 |
| Laulaja. |
 |
| Isi-hepalla ratsastamista. |
 |
| Miehet syö ite! |
Kävin myös parin päivän reissun Jyväskylässä moikkaamassa kavereita. Oli ihan uskomattoman kivaa mennä myös Jyväskylään. Kävin Mestarin Herkussa myös moikkaamassa mun työkavereita, on kyllä jollain tapaa niin ikävä myös sinne töihin! Hengailin kavereitten kanssa pelibaarissa, Launchissa, ja pelattiin sellasta bändipeliä. Sitten oli yhden kaverin läksiäiset, ku se lähti tammikuussa kans Ruotsiin vaihtoon. Oli niin ihanaa todeta, ettei mikään Jyväskylässä oo muuttunu, kaikki oli niinku ennenkin, ettei tuntunu siltä, etten olis tavallaan tullu enää tuttuun ja turvalliseen paikkaan, tai että ei tuntis enää kavereita. Kaikki oli täydellistä.
Sitten koittikin aika sunnuntaina 26.12 palata Innsbruckiin ja nappasin Jyväskylästä yhen kaverin mukaan. Sunnuntaina ku tultiin Innsbruckiin Marin kanssa, tehtiin ekana mun muutto. Muutin seuraavalle kadulle melkein siis. Tässä uudessa kämpässä mulla on 3 jätkäkämppistä. Nyt mulla on isompi huone (ja parisänky, luksusta!) sekä yhteinen keittiö, mitä kaipasin. Marin kanssa sitten tehtiin pikavisiitit Wieniin ja Salzburgiin maanantaina ja tiistaina. Tavattiin matkan varrella hauskoja ihmisiä ja kivoja uusia tuttavuuksia. Reissu oli lyhyt, eikä ihan hirveen paljo tietenkää kummassakaa paikassa ehitty näkeä, mutta sellaset hyvät eka kerta- visiitit. Loput kolme päivää me sitte laskettiinki. Yhtenä päivänä sattumien kautta mun piti ottaa sukset ja laskea niillä. En ollu aluks ajatuksesta yhtään innoissani - varsinkaan sen jälkeen ku tiputin toisen sauvan ekalla hissimatkalla johki jorpakkoon ja jouduin maksamaan uudesta 10e... Parin ekan laskun jälkee kuitenki aloin olla hullun innoissani suksilla laskemisesta! Viime kerralla ku kokeilin täällä suksia, olin omasta mielestäni huono ja siksen ollu innostunu nyt suksista, mutta nyt se sujuki jotenki ihmeen kaupalla ku rasvattu! Sillon iski hirvee suksikuume, ja aloin miettiä, miten saisin mahdollisimman halvalla sukset :) Nyt tuli hirvee himo, että haluan saada sukset laudan lisäks, sitte sais aina fiiliksen mukaan laskea kummilla haluaa. Viimenen laskupäivä meillä oliki 31.12 ja illalla sitten mentiin Akademikerhilfelle, yhteen opiskelija-asuntolaan, Erasmusten UV-bileisiin. Meitä oli aivan käsittämätön määrä siellä. Joillaki muillaki oli kotimaistaan kavereita käymässä, niin väkeä oli kyllä. Bileet oli tosi hauskat ja tutustuin taas uusiin ihmisiin. Bileisiin mahtu aivan liikaa alkoholia, sekä huumeita. Siinä vaiheessa kyllä alko Heini vierastaa näitä pippaloita. Jotkut ihmiset joi mun mielestä aivan liikaa (=muuttuivat idiooteiksi), mutta onneks ei kaikki. Vähä ennen 12 me sitten lähettiin kaupunkiin, täytettiin koko bussi ihan niin täyteen Erasmuksilla, ettei ovet meinannu mahtua kiinni. Katottiin ilotulitus kaupungilla ja sitten oltiin Alt Stadtissa, Goldenes Dachlilla kuuntelemassa konserttia ja tanssittiin jivea sun muuta. Se oli hauskaa. Sitten lopulta mentiin StadtCafeeseen ja siellä vasta väkeä olikin. Sai kyllä taas hikoilla ku saunassa. Marin kanssa valvottiin koko yö, aamulla klo 7.30 meillä lähti juna Müncheniin. Mari lähti takas Suomeen ja mä lähin Norjaan. Marilla lähti lento monta tuntia aikasemmin, niin mä sitten nukuin lentokentän penkeillä ku mikäki pulsu.
 |
| Suksilla laskemisen onnea! |
 |
| Gianluca, Matteo, ich, Mari. |
Norjassa olin 1.1-7.1. Sinne piti lähteä heti uuden vuoden päivänä, koska mun siskon kaksosten ristiäiset oli 2.1. Musta tuli kummitäti taas :) <3 Olin aivan intoa piukassa taas, koska on kunnia päästä kummiksi ja mulle se on tärkeetä. Kaksostytöistä tuli nimeltään Lea ja Kira ja mä oon Kiran kummitäti. Minä ja Vigleik (Atgeirin veli) ollaan Kiran kummeja, Juho ja Torgrim (Atgeirin toinen veli) on Lean kummeja. Olin aivan myyty ku näin tytöt sillon illalla, ku pääsin vihdoin perille Norjaan. Ne oli NIIN pieniä ja sulosia. Äiti ja isä oli myös samaan aikaan Norjassa ku mä, neki tietysti tuli ristiäisiin. Ristiäiset oli Sofienbergin kirkossa. Norjassa kastetaan lapset aina jumalanpalveluksen yhteydessä ja sitte Norjassa on musta tosi kiva tapa, että lapsi aina esitellään seurakunnalle. Elikkä kastamisen jälkeen lapsi nostetaan korkeelle seurakunnan nähtäville. Päivät vierähti Oslossa aivan liian nopsaa. Mä vahdin kaksosia myös päivin öin. Kaks ekaa yötä nukuin yläkerrassa yksin, mutta sitte loput 4 yötä nukuin kaksosten kanssa. Kaisun & kaksosten kanssa nukuin 2 yötä, samoin äitin ja kaksosten. Ensiks meinasin, että haluan nukkua viimesen yön hyvin, mutta sitte illalla päätin, että haluan nukkua viimesenki yön tyttöjen kanssa, ku en niitä sitte aikoihin taas nää. Oli käsittämättömän ihanaa nukkua sellasten pienten kanssa, ja huolehtia niistä. Ne on niin pieniä ja hauraita, tuntuu niin vastuulliselta ja ihanalta pitää niistä huolta ja kuunnella niitten pienten tuhinaa. Aamusin sitte taas mä olin aina ekana yksin tyttöjen kanssa, että muut sai nukkua. Siinä sitte viihdytin niitä babysittereissä ja syötin tuttipullolla ja juttelin tytöille. Ei voi olla mitään niin ihanaa, ku pienten vauvojen hymy. Oslossa taas viihdyin paremmin ku hyvin. Rakastan sitä kaupunkia jotenki, se on vaan tunnelmaltaan niin kiva. Äitin, isän ja kaksosten kanssa oli yhtenä iltapäivänä/iltana kiva kävellä kaupungilla ja käydä kahvilla. Norjassa kävin myös Kaisun vakkarikampaajalla, leikkautin otsatukan, siis ihan sellasen koko- otsatukan, millanne mulla on viimeks 5-vuotiaana ollu. Halusin kokeilla vähä jotain erilaista pitkästä aikaa. Ku koitti se päivä, että mun piti lähteä takas Innsbruckiin, mä vaan aloin itkeä, en ois halunnu palata Innsbruckiin. Halusin jäädä Norjaan rakkaiden luo.
 |
| Ristiäiset Sofienbergin kirkossa - lasten esittely seurakunnalle. |
 |
| Koko poppoo. |
 |
| Tante Heini aamun viihdyttäjänä. |
 |
| Halipuspus! |
Innsbruckissa nyt sitten on taas tapahtunut vaikka mitä tammikuun aikana. Ensinnäkin koulun suhteen on ollu enemmän hommia, mulla on ollu joka viikko 1-2 esitelmää. On saanu ressata niitä. Sitten on pitäny alkaa suunnitella kesälukukaudelle kursseja, mutta ku tuntuu, et nyt on paljo vaikeempia kursseja tarjolla, ku mitä syksyllä. En tiiä miten päin olis, alkaa ahdistaa mukavasti ja oikeestaa harmittaa tosi paljo, että mulla 2 kurssia pissii ihan täydellisesti, koska ne vaan menee kielen kannalta mulle liian hankaliks. Harmittaa kovasti se. Muuten rakastan olla täällä, mutta on kamalaa todeta, ettei meinaa tajuta mitää joillain kursseilla. Niillä kursseilla, millä pärjään, viihdyn myös, mutta nää pari tuottaa kyllä stressiä kivasti.Ens viikolla on tosiaan 3 koetta, joihin pitäs reikä päässä lukea. Katellaan, mitä siitä tulee. On kyllä toisaalta myös aivan ihanaa ollu pitää taukoa ulkona käymisestä. Rauhottuminen on välillä hyvä, mutta toisaalta sitte taas tuntuu, ettei nää ketään, ku ei käy ulkona. Ja pitäs kirjottaa tässä nyt myös sitten seminaarityö, siitä tulee ihan tuskaa.
Oltiin kattomassa 9 hengen kaveriporukalla syöksykisoja Kitzbühelissä lauantaina 27.1.Se oli ihan hullua menoa! Ne syöksylaskijat on kyllä ihan hulluja, mä en ikinä uskaltais laskea niin! Tekis mieli kokeilla, mutta kyllä mulla varmaan menis pupu pöksyyn. Lähdettiin sinne 9 aikaan aamulla ja alkokohan se kisa nyt klo 11 vai 11.30. Sveitsiläinen vei voiton, niinku viime vuonnaki. Siellä kisoissa oli kyllä aivan mahtava tunnelma! Oli niin hauskaa! Pelleiltiin siellä joittenki sveitsiläisten kanssa, oltiin lumisotaa ja oltiin hippaa siinä kisojen katselun lomassa. Ostin myös Itävallan lipun, jota sitten siellä heiluttelin. Kisan jälkeen suunnattiin kaupunkiin juhlimaan, niinku kaikki muutki ihmiset. Kaikki paikat oli kyllä ihan täynnä, mutta me sitte tanssittiin kadulla aika kauan ja "pelattiin" jalkkista. Meillä oli tosi hauska reissu :) Tällästä haluan lisää, tälläsiä tapahtumia, tän tyylistä elämää!
 |
| Mick, Alina, Jutta, Matteo, mie, Pietro, Sanna, Cris, Katarina. |
|
|
Tietysti Innsbruckiin palattua oon laskenu taas ahkerasti. Toin Norjasta myös Kaisun telemark- sukset, eli aloin opetella täällä nyt telemarkingia! Se on NIIN vaikeeta, kaadun koko ajan, ja molemmissa reisissä on mustelmat koko ajan. Nyt oon tosin vasta pari kertaa kokeillu. Eilen oltiin laskemassa Schlickillä, ja siellä löydettiin mahtavia puuteripaikkoja ja hyppyreitä siellä metsäreiteillä. Yhdestä hyppyristä ite vedin oikeen komeen voltin ja melkeinpä suoraan naamalleni lumeen. Sit pidettiin pieni ruokatauko yhdessä vaiheessa, niin istuttiin sellasella alustalla, en tiiä mikskä sanoo sitä, mistä voi lähtee riippuliitoa (?) lentämään ja alettiin sitte siitä hyppiä puuterilumeen, niin että upottiin aina ite puoliks lumeen. Jopa muista ihmisistä se oli hauskaa, ja ne tuli ottaan kuvia meistä :D
 |
| Jorge & Jesse |
 |
| Lumeen hyppiminen ruokatauolla. |
7 tunnin laskupäivän jälkeen illalla suuntasin kavereitten kanssa yliopiston tanssiaisiin, Innsbruck Uniball, jotka oli IBK Congressilla. Se oli hieno kokemus. Harmi vaan, ettei mulla ollu kunnon mekkoa, pistin vaan sitten kynähameen ja juhlavamman paidan, mutta kyllä se nyt sitten ihan ok oli. Aluks siellä tanssiaisissa oli sellanen tavallaan "esittelytanssi", eli siinä jotku tietyt tanssi jotain tansseja hienoissa puvuissaan. Sen jälkeen alko yleisötanssit. Oli hauskaa tanssia valssia pitkästä aikaa ja olla tollasessa hienommassa tilaisuudessa. Congress on kuitenki tosi iso rakennus, olisko ollu 4 kerrosta tai jotain sellasta. Siellä oli sitte eri osastoja tanssimisen suhteen, että ei se pelkkää valssia/vanhoja tansseja vaan ollu, vaan löyty salsaa ja discomusiikkia ja montaa muuta. Meillä oli kyllä niin kivaa, oli se kuitenki ihan erilainen tunnelma, ku missää muissa bileissä! Ja kunnon tanssiminen oli hauskaa, vaikka vähä jännitti, miten se tulee sujumaan.
 |
| Alkutanssit. |
 |
| Sali, missä tanssittiin vanhoja tansseja. |
 |
| Kelpuutettiin vaan meiät tytöt kuvaan, pojat pois hushus! |
 |
| Heini & Florian. |
 |
| Rogier(-parka), ich, Daniel. |
On tää elämä mulla täällä ihan erilaista ku Suomessa, nautin tästä niin paljon!
