Powder love.

Otsikko kertoo vain laskemisesta. Viime viikolla tuli taas laskettua 4 päivää, se vasta on elämää! Tosin kyllä jalat sen jälkee alkaa jo sanoa ittensä irti, ku laskee päivän ilman taukoja. Meillä on porukka, jonka kanssa ei pahemmin pidetä laskemisesta taukoja, ellei oo iha pakko käydä vessas. Mutta eväät otetaan kotoa mukaan ja syödään ne hississä ajan säästämiseks. Varsinkaan päivinä, jollon on tuoretta puuterilunta, ei pidetä taukoja. Niinku yks Daniel sano yks päivä: "NO toilets on a powder day!". On ihanaa, että oon löytäny porukkaa, jotka on tosi taitavia (=niiltä oppii paljo) ja ne tykkää laskee off-pisteillä puuterilumessa, koska luonnollisesti puuteriluntahan ei löydä rinteistä. Ennen Innsbruckiin tuloa vannoin, etten laske off-pisteillä, ku se on liian vaarallista, mutta en oo enää sitä mieltä. Nyt menee suurin osa ajasta off-pisteillä, mutta ne ei oo ollu hirvee vaarallisen olosia. Ja oppii laskemaan hyvistä kohdista, ku laskee jonku kokeneemman peräs, sillä tavalla on helppo oppia tunnistaan, mistä kannattaa laskee, miten kannattaa kääntyä jne. Kyllä mä silti haluan sen selkätuen. Pitäs saada nyt aikaseks hankittua se! En vaan tiiä ite nii paljoo selkätuista, että menisin yksin ostaan sen. Toisaalta oon kyllä saanu hyviä neuvoja jo, et millanen ja minkä merkkinen kannattaa ostaa.

Alex sukelsi itse rakennetusta hyppyristä puuterilumeen.

Hyppyrin rakentamistalkoot ja kipuaminen ylös hyppyä varten.

Taas on riittäny muuten pippaloitakin. Pidin mun synttärit reilun viikon myöhässä sellasessa aika pienessä baarissa nimeltä Sixty-Twenty, 6020. Sain aika hyvän diilin tehtyä sen kaa, meille varattiin pöytiä, saatii halvempia juomia, sekä saatii monta pulloa kuoharia ilmaseks, iha vaan neuvottelemalla. Suomessa en usko, että onnistuis. Ainakaa nii helposti ku nyt. Mun synttäribileistä tuli aivan mahtavat! En uskonu, että baarissa onnistuis yhtä hyvin synttäreitten pitäminen, ku esim. kotona, mutta nää onnistu aivan täysin, olin ilosesti yllättyny! Ja niin monet kaverit pääs tuleen :) Meillä oli muutamien jätkien kaa ulkona lumisotaakin. Puhuttii siitä, kuinka suomalaiset kierii lumessa saunan jälkeen alasti, nii sen jälkee aloin yllyttää paria jätkää lähteen kieriin lumeen mun kanssa, ja ne lupas tulla, jos mä teen sen eka. No Heinihän teki sen eka ja pistin jätkät tekeen sen kans, ne meinas ekaks skipata sen. Sitte se pelleily muuttuki lumisodaks ja lopultahan siinä kävi niin, että pojat yhteistuumin anto mulle kunnon lumipesun.

Tässä oli mun synttärilahja pojilta.

Siinä synttärilahjan antaneet: Jorge, Greg, Jamie.

Jorge & me

Synttärivieraat!

Joulumarkkinat on kyllä tosi tunnelmalliset täällä. Oon käyny vaa kuvailemassa välillä, mutta en oo saanu vieläkään mielestäni tarpeeks hyviä kuvia. Eli pitää kuvailla lisää. On käyty kavereitten kaa aina pari-kolme kertaa viikossa illalla juomassa glühweinia joulumarkkinoilla. Se on kivaa ajanviettoa yhessä. Miksei Suomessa voi olla tälläsiä joulumarkkinoita? Oon nii rakastunu joulumarkkinoihin ja niiden tunnelmiin. Tulee niin sellanen ilonen ja hyvä mieli joulumarkkinoilla, ja jotenkin myös rauhallinen olo. Rakastan sitä fiilistä vaan.

Glühweinilla.

Nyt täällä myös oli ennen Pyhän Nikolauksen päivää Krampusten aika. Ja Pyhän Nikolauksen päivää edeltävänä iltana oli Krampuslauf, eli sellanen Krampusten juhla. Krampukset on niitä pahoja hahmoja, jotka rankasee tuhmia lapsia. Pyhän Nikolauksen päivähän oli samana päivänä, ku Suomen itsenäisyyspäivä, eli 6.12. Vähä reilu viikko ennen tota päivää täällä ympäri kaupunkia alko nähä noita pelottavia Krampuksiks pukeutuneita ihmisiä. Ne kiertelee pelottelemassa ihmisiä ja jotku niistä lyö - ja kovaa. Mua lyötiin täällä kaupungilla kolmena eri päivänä, ja kaks kertaa niistä sattu tosi paljo. Yks mun kaverijätkä varotti mua näistä Krampuksista, mutta aattelin et se vaan vitsailee, mutta mun oli sitte pakko todeta, että tottahan se puhu. Sit se mun kaveri myös kerto, että ne oli saanu koordinaattoriltaan mailin, että varsinkin tyttöopiskelijoiden pitää olla varovaisia ja ei saa liikkua yksin, varsinkaan iltasin. Ne Krampukset on välillä pahoinpidelly ja raiskannu tyttöjä aika pahastikki kuulemma. Että kyllä siinä sitte pienoinen pelko niitä Krampuksia kohtaan ehti kehittyä! Ne on oikeesti hirveen näkösiä, sit niillä on vyötäröllä sellasia lehmänkelloja, sit kädessä isoja oksia/risuja, ruoskia tai ketjuja, joilla ne lyö. Mua ei onneks lyöty ketjuilla, mutta kyllä risuilla ja ruoskillaki se sattuu ihan tarpeeks.

http://www.youtube.com/watch?v=uHuVYS9n12M Tän linkin takaa löytyy Krampuslauf yheltä vuodelta. Tällästä se meno sitten myös täällä olikin!


Vaikka pelottiki nää Krampukset, menin silti myös lähikylään nimeltä Igls, kattomaan Krampuslaufia. Oli musta kiva nähä tällänen tapahtuma, vaikken ymmärräkkään, mikä ihmeen perinne sellanen on, missä ihmisiä satutetaan lyömällä. Mä vaan sanoin mun kaverijätkille, että haluan niitten kanssa ja että niitten pitää suojella mua. Kuljin koko ajan siellä kiinni mun kaverijätkissä. Siellä Iglsissä kuitenkin.. Ku niiden Krampusten juhla alko, ne kulki sellasta tiettyä kadun pätkää eestaas, sit ne etti ihmisiä, joita ne lyö. Huomattiin sellanen, että vanhemmat ihmiset, jotka on pukeutunu Krampuksiks, ne on kilttejä, eikä satuta, vähä tavallaan taputtaa/hivelee niillä risuillaan, mutta nuoret ihmiset, jotka on pukeutunu Krampuksiks, on useimmiten kännissä sillon ja ne satuttaa ihmisiä oikeesti. Ne ottaa vaan jonku ihmisen otteeseensa ja alkaa hakata. Mut ne Krampukset otti 4 kertaa ja alko hakata, mutta onneks mun kaverijätkät autto mut aina pois. Vikalla kerralla mun kimpussa oli 2 Krampusta ja siitä mun kaverit ei meinannu saada mua pois. Ja mustelmia tuli. Huusin vaan aina niille Krampuksille "Fick dich!" ja yritin saada itteeni irti. Tulee siinä vähä sellanen pakokauhu, ku joku nappaa sut kiinni ja alkaa lyödä. On se kyllä kauheeta, kuinka jotku niistä Krampuksista on nii aggressiivisia, kerranki näin, ku joku jätkä vähä ärsytti yhtä Krampusta vetämällä sen naamarin pois... Se suuttu ihan hulluna ja hakkas sitä jätkää oikeen raivolla! Se oli kauheeta. Ja sit meitä varotettiin koskemasta niitten Krampusten sarviin, ja näin joittenki tekevän niin, ja sillon tuli irti vasta oliki. Sillon ne myös lyö ihan hulluna, en tie mikä se juttu niihin sarviin koskemises on, mutta sillon oli tuli irti.

Krampuslaufin alku, vielä St. Nikolaus mukana.

Krampuslauf - Krampukset valtaa kaiken.

Mitäs sitte.. Mulla ei kyllä oikee luista toi yliopisto. :D Eilenki menin luennolla tunnin myöhässä. Muistin vaa iha täydellisen väärin, koska se luento alkaa. Mulla on tosiaan 7 kurssia. Uskon läpäseväni niistä 4 varmasti, yhden luulisin myös selvittäväni, koska siitä ei oo tavallaan koetta, vaan siitä tehään kirjallinen seminaarityö. Ku tarpeeks yritän uhrata sille sit tammikuussa/helmikuussa kotona aikaa, luulen saavani sen tehtyä. Ne kaks vikaa kurssia sit pelottaaki aika paljo. Tiedän, mitä niillä kursseilla käsitellää jne, mutta se on todella suurpiirteistä, en tie osaisinko vastata oikeen mihkää kysymyksiin, ku koe tulee. Jännittää ja pelottaa jo nyt. Toisaalta en oo iha hulluna stressannu, koska haluan nauttia tästä ajasta täällä. Ja aina tulee kommentti "You're an Erasmus, you are not supposed to study, you are supposed to have fun and enjoy the time!" jos joku sanoo, että mun pitäs tehä kouluhommia. Mä oon aika hyvin menny tolla periaatteella syksyn. Oon tehny vaan ihan pakollisimmat kouluhommat.

Viikon päästä torstaina oon SUOMESSA!! Aika on menny hullun nopeeta, eli voin nyt jo sanoa, että vuosi tulee olemaan myös aivan liian lyhyt aika täällä! Varmaa 90% mun Erasmus-kavereista lähtee helmikuussa, meitä on vaa iha muutama, jotka on vuoden. Minä, Jorge, Florent, Anais, Daniel, Elina, Daii, Neus, Ivan, Greg, Gregorio. Nyt äkkiseltään en muista enempää meitä, jotka ois vuoden.  Tulee varmaan vähä orpo olo sitte, ku niin monet hyvistä kavereista lähtee, mutta toisaalta, ehkä meistä sit tulee tiivimpi porukka. Laskettelukavereista myös suurin osa lähtee. Tossa porukassa on vaa Jorge ja Daniel, jotka on yhtä ahkeria laskemaan ku mä ja se porukka mis on oltu laskees. Mutta uusia kavereita tulee sitten, mutta silti on se varmasti helmikuussa vähä hassu fiilis. Mutta tosiaan.. Suomeen. Kaipaan Villeä tosi paljo, en malta enää oottaa, että pääsen halaamaan mun pientä mussukkaa!! Tietysti kaipaan muutaki perhettä ja sukulaisia ja ystäviä, mutten samalla tavalla ku pientä Villeä. Ja en malta oottaa, että nään tammikuussa Kaisun ja Atgeirin kaksoset, nään mun siskontytöt ekaa kertaa! LOVE <3

Haluanko oikeesti enää palata Suomeen?

Aika kuluu niin nopsaa, että huhhuh! En ymmärrä miten tää nyt näin nopeesti menee. Ja kaiken lisäks oon täysin pihalla yliopiston kursseista... koska en oo kauheesti nähny vaivaa niitten eteen. On liikaa kaikkee kivaa tekemistä, nii ei jaksa panostaa yhtään kursseihin. Tälläki viikolla olin 3 kertaa lautailemas, ja kaks niistä päivistä oli koulupäiviä = tuli lintsattua. Mutta mun synttäripäivän lintsaaminen oli täysin sallittua, sen annan itelleni anteeks! Mun synttäripäivä oli aivan täydellinen! Oltiin kaveriporukalla laskemassa koko päivä ja oli aivan mahtava lumi, nimittäin puuterilumi. En oo ennen puuterilumessa laskenu ja se tunne oli aivan mahtava! Tuntu ihan ku ois surffannu tai vaan liitäny sen lumen päällä. Sitte oli vaan vähä tuskaa, jos jäi jumiin sinne puuterilumeen, ku sitä lunta oli reisiin asti :D Niin koita sitte sieltä laudan kanssa pomppia pois, ainaki tulee vähä hikitreeniä siinä, ku yrittää itteensä sieltä keplotella pois..

17.11.2010

Paras tapa viettää syntymäpäivä!

Ostinpa hetken mielijohteesta uuden laudankin. Se on K2 - VaVaVoom Rocker-board. Se on viime vuoden malli, hyväkuntonen ja sain sen siteitten kanssa tosi halvalla :) Eli ei siis tullut mitään uutta uutta lautaa ostettua, vaan käytetty. Perjantaina oli sellanen Snowboard Flohmarkt niin sieltä sen hankin. Kävin ite siellä Flohmarktilla aamupäivästä, sitte iltapäivällä juttelin mun yhen iha pro-lautailijakaverin kanssa siitä ja se kysy, et huomasinko ton laudan. Sanoin et joo, mutta en sen paremmin kiinnittäny lautoihin huomiota, koska ei mulla oo tarvetta ostaa uutta lautaa. Sitten Daniel rupes kertoon mulle tästä laudasta enemmän ja sano mulle, että jos se olis mä, se menis ostaan sen, koska se on yks parhaita naisten lautoja, mitä voi saada. Ja kuulemma se on niin hyvä, että "after the first turns with this board, you feel the same as having the best sex in years". Mitäs mä sitte vastaan enää taisteleen, ja niin lähdin yhen toisen kaverin, Jessen, kanssa takas ja ostin sen laudan. Jesseki löys laudan itelleen. No eilenhän rinteessä sitten kokeilin sitä lautaa - ja se oli aivan mahtava! Daniel todella ties mistä puhu (taino, tietty se tietää paaaaljo enemmän ku mä). Se lauta tuntu aivan erilaiselta ku mun vanha lauta, oli paljo enemmän sellanen tunne, että liitää ja tuntu, että saan sillä enemmän vauhtia ja ku tulee kaikenmaailman pompuista, että sitte laskeutuminen on paljo helpompaa. Eli ehkä nyt uskaltaisin ruveta opetteleen jotain isompiaki hyppyjä..? Kunhan ensiks ostan selkätuen, koska satutin selkäni niin pahasti tässä yks päivä, että vieläki särkee. Alko vähä näissä rinteissä pelottaa mun selän puolesta. On vähä eri tasoa kummiski ku Suomessa :) ja en tie kyllä miten enää ikinä voi tän vuoden jälkeen laskee Suomessa!?

Ainoot rohkeat, jotka lähti lumimyräkällä lautailemaan!

Kävin tuolla samassa paikassa, Stubaier Gletscherillä about viikko sitten hiihtämässä, siellä on 3 hiihtolatua. Aika eri tuntusta ku Suomessa ja ku ekaa kertaa tänä vuonna hiihti, niin tuntu tavallista raskaammalta. On vaan aika tylsää, et pitää matkustaa bussilla 1½-2 tuntia, että pääsee hiihtämään. Ens keskiviikkona aattelin kyllä taas lähteä hiihtämään! Pakko ruveta raahautuun pitkän matkan päähän hiihtämään, jossei lähempänä pääse. Eihän mun hiihtomaratoneista muuten tuu mitää!


Tänäänki olisin kovasti halunnu lähteä laskemaan tai hiihtämään, mutta päätin nyt olla fiksu ja jäädä kotiin. On ihan PAKKO opiskella. Oon vaan vetäny lonkkaa, enkä tehny oikeesti varmaan mitään kurssien eteen, nii yritän tänää ottaa edes osan kiinni. Tai muuten oon lirissä. Ajatus illan Glühwein-treffeistä kavereitten kanssa kuiteski piristää kummasti ;) Tästä pääsenkin joulutunnelmiin.. Täällä alko joulumarkkinat viikko sitten ja ne on aivan ihanat! Tuo niin kivan tunnelman tänne Innsbruckiin. Oon aina rakastanu Saksan joulumarkkinoita, niin musta on ihanaa, et saan tän joulun ajan kokea joulumarkkinat täällä asuessa. Ne kojut on vaan niin sulosia ja kaikki valaistukset, koristelut yms tuo niin kivan fiiliksen. Ja tolla pääkadulla keskustassa on ihanat puuvalaistukset ja Altstadtissa jättijättijoulukuusi hienoine valoineen joulumarkkinakojujen ympäröimänä. Oi ku täällä on ihanaa asua! On jo käyny sellanen epäilys mielessä, että voinko mä palata Suomeen ollenkaan? Tää on niin mulle tarkotettua elämää: hiihtoa, lautailua, joulumarkkinoita, hauskoja&erilaisia bileitä, vaeltamista, kiipeilyä, benji-hyppyjä.. Täällä on vaikka mitä isommassa ja hienommassa mittakaavassa!

Christkindlmarkt 2010

Perjantaina täällä oli myös sellanen Sparkassenplatz luistelualueen avaus keskustassa. Se oli kiva tapahtuma. Siellä oli Cirque de Soleilista yks mies esiintymässä, sit joku laulaja, sit niitä en tie mikskä niitä oikeesti sanotaan, mutta mä sanon nyt tulitaiteilijoita ja sitten pikkulapsia, jotka harrastaa taitoluistelua. Näiden esitysten jälkeen se luistelukenttä avattiin yleisölle. Tuntu, että siellä oli vaan Erasmus-opiskelijoita ja pikkulapsia. Musta on hauskaa opettaa näitä kavereita luistelemaan. Suomessa on kuitenki niin itsestäänselvyys, että jokainen osaa luistella edes jotenki, niin se on nii hauskaa katella näitten opettelevan.

Sparkassenplatz avajaiset 19.11.2010

Yleisön luisteluvuoro. Huom. mahtavat vuokraluistimet!

Maanantaina oli myös aivan huiput bileet, SoWi Fest. Mun kaks kaveria oli siellä DJ:nä. Siellä oli DJ-battle, niin siellä soitti moni eri DJ. Mun kaverit oli tietty parhaita! Ne oli siitä niin hauskat bileet, että siellä oli kaikki. Siis ihan oikeesti varmaan kaikki mun kaverit. Bileet on silloin parhaita, ku siellä on paljo kavereita. 

Felix & Rogier, mun DJ-kaverit. Soittovuorossa Rogier.

SoWi Fest - Katariina, ich, Jorge, Matteo, Alina

Yks miinus täällä nyt on ruvennu oleen. En tykkää mun asunnosta. Tää mun huone on mulle aivan liian pieni ollakseen samalla mun makuuhuone, opiskelutila sekä keittiö. Oonki siks ruvennu ettimään uutta kämppää. Toivon, että pääsen muuttamaan tammi- tai helmikuussa. Rakastan tätä maisemaa Alpeille mun ikkunasta, mutta ei se riitä, sillon ku kaikki muu tökkii. Oonki löytäny muutamia tosi kivoja vapaita asuntoja, meen kattoon niitä ens viikolla. Harmittaa hirveesti, ku ylivoimasesti yks mun suosikki oli jo ehtiny mennä! Toivottavasti mun suosikki nro 2 ei oo menny, laitoin sille just eilen mailia. Se on about 1,5km päässä mun yliopistosta, mut sieltä olis näkymä Alpeille, iso huone, olkkari ja keittiö erikseen ja 3 kämppistä. Se ilmotus vaikutti tosi kivalta, että toivoisin ehkä, että se nappais nyt!
Kovasti joulun aikana mulla tulee oleen kiirettä. 16.12 lennän Suomeen viettämään joulua ja 26.12 nappaan yhen kaverin Jyväskylästä mukaan ja tullaan takas tänne Innsbruckiin, Mari tulee mun luo viettämään UV:tä :) odotan UV:tä tosi paljo, koska on myös suunniteltu isolla Erasmus-porukalla bileitä yhessä! Sitten taas heti UV:n juhlinnan jälkeen onki lähettävä kohti Norjaa, eli heti 1.1 lennän Norjaan mun siskon kaksosten ristiäisiä varten. Norjasta taas palaan 7.1. Kyllä menoa riittää sillon, mutta Heini vaan tykkää! Ja odotan niin paljon, että nään ne pienet kaksoset! Oon niin kärsimätön näkemään sekä kaksoset, että Villen. On mun pientä Ville-mussukkaa niin ikävä! Tietysti odotan kaikkien kavereitten ja sukulaistenkin näkemistä, mutta nää pikkuset on jotain niiiiiin sulosta <3 Joulusta tulee taas niin ihana. Keräännytään kaikki taas kotiin ja mummolaan, jaetaan lahjoja, vietetään aikaa yhdessä vaikkapa pelaillen, syödään kunnolla, on ihanat joulukoristelut ja jouluvalot ympärillä. Se tunnelma meillä kotona ja mummolassa jouluna on jotain aivan parasta. Vaikka täällä on ihanat joulumarkkinat, sitä ihan joulua joulua kotona ei voita mikään. 

Toivottavasti teillä kaikilla on asiat hyvin Suomessa!

Life goes on ->

Elämä jatkuu taas! Mä oon VIHDOINKIN parantunut ja alotin reilu viikko sitten taas treenaamisen. Nyt on jotain toivoaki, että pystyn hiihtämään mun hiihtomaratonit. Ei niistä kyllä mitään huipputuloksia tartte odottaa, mutta tavotteena on lähinnä olla siinä kunnos, et jaksaa oikeesti ne loppuun asti silleen, ettei oo ihan puolikuollu. Ettei tartte palata sairaalaan tiputukseen :D Vähä vaan kauhistuttaa, ku on aika vähä aikaa niihin maratoneihin enää ja en oo kuiteskaa mikää kilpaurheilija.. Nooooh. Sisulla mennään! On kyllä niin ihanaa, että on taas elämän puuttunut palanen paikoillaan! Päivät oli ihan outoja, ku ei voinu harrastaa liikuntaa. Ei tienny, mitä pitäis tehä päivän aikana, ku on tottunu harrastaan suht paljo liikuntaa päivän aikana. On ihanaa käydä juoksemassa Innin varrella ja maisemista ei voi valittaa. Ens viikolla meen hankkimaan kuntosali-jäsenyyden yhteen Happy Fitnessiin. Siellä on yliopiston salia parempi sali, ja yliopiston salihan ei oo ees yhtä hyvin auki. Happy Fitnessillä on kuntosali auki 24/7, että pääsee varmasti salille millo haluaa. Jäsenyyteen kuuluu sit kaikki spinningit, ryhmäliikunnat, henk.koht. ohjausta.. Ja siellä on saunat! :) Kyllä on taas elämä kivaa, ku saa liikkua, oijoij.

Eilen kävin kavereitten kanssa lautailemassa. Avattiin laskettelukausi - tai mä avasin. Jätkät on käyny laskees jo vaikka kuin monena päivänä. Yks unelma on aina ollu lautailla Alpeilla, ja nyt mä lautailen Alpeilla koko vuoden! Vahdin mun Tirol Snow Cardia kyllä niin hyvin, en päästä sitä silmistäni! Oli aivan mahtavaa päästä lautailemaan, oon kaivannu sitä ja hyvässä seurassa lautaillessa, niin mitäs muuta sitä toivois. Tänä viikonloppuna oli avajaisviikonloppu siellä Stubaier Gletscherillä, missä oltiin. Siellä Snowparkissa oli ammattilaislaskijoitaki temppuilemassa. Those guys are just crazy! Aivan käsittämätöntä, miten ne pystyy siihen kaikkeen. Lautailun ohessa tosiaa hengailtii Snowparkin yläpuolella ja kateltii ku ne ammattilaiset veti siellä. Niin siistiä. Huomenna sitten taas meen sinne Stubaier Gletscherille yhen kaverin kanssa. Huomenna ja tiistaina siellä on Intersportin järkkäämä Skitesti. Eli ku maksaa 30/15e (mulla makso 15, ku mulla on Tirol Snow Card) ja tuo omat monot ja sauvat, niin saa kokeilla huippusuksia, niin monia ku haluaa. Mullahan ei oo monoja ja sauvoja, eikä mun kaverillakaan, mut niitten vuokra ei sit ookkaa ku jotain 10e, nii kyllä sen maksaa, jos pääsee monia huippusuksia kokeileen. Saa vaan nähä, että mitä siitäki huomenna tulee, ku oon viimeks laskenu suksilla joskus 14- vuotiaana :D Mä vähä veikkaan, että tuun kaatuun aika monta kertaa, tuntuu niin mahottomalta ajatukselta nykyään laskee suksilla, enhä mä osaa enää. Hauskaa siitä varmasti tulee!

Stubaier Gletscher

Stubaier Gletscher - Snowpark

Bileitäkin on riittäny. Vähän oon ollu välillä pettyny tän ESN Innsbruckin toimintaan. Tai musta ne ei järjestä tarpeeks tapahtumia Erasmuksille. On ollu monta erilaista tapahtumaa, mutta yhenki kaverin kaa kateltii kerran esim. ESN Bernin tapahtumia, niillä on vaikka mitä kivaa koko ajan! Meillä ei välttämättä oo ees viikottain. On kyllä sitte ite Erasmus-kavereiden kanssa järkätty itellemme tapahtumia, mutta se itse järjestö on vähä pettymys ollu. Nyt kuitenkin ens viikonloppuna on ESN:n järjestämä matka Prahaan, minne myös mä meen. Kivaa :) Bileistä vielä se, että mä kyllä sorrun varmaa aina lähteen! Mutta nyt ku oon voinu alottaa treenaamisen nii oon ruvennu myös kieltäytyyn, tai sitte lähtemään tosi aikasin pois, että pystyn seuraavana päivänä treenaan. Mulla ei oo varaa löysäillä. Vaikka en löysäile nyt treenaamisen suhteen, nii oon kyllä tarpeeks moniin bileisiin ehtiny :) ja ei mua haittaa vaikken ois tappiin asti niinku muut, ku usein mennää aikasin jo istuskeleen johki pubiin, ennen ku porukka lähtee baariin tms. Ja aina välttämättä ei ees mennä baariin, usein vaa mennää istuskeleen.

Daniel, Leon, ich, Stef.

Oon kyllä tutustunu niin mahtaviin ihmisiin eri maista! Oon tutustunu ihmisiin, jotka on Sveitsistä, Saksasta, Italiasta, Kreikasta, Belgiasta, Slovakiasta, Turkista, Tsekistä, Ranskasta, Espanjasta, Tanskasta, Ruotsista, Bulgariasta ja Itävallasta (tietty). Niin paljo eri kansallisuuksia. Ja kulttuurieroja kyllä huomaa ja me on keskusteltu niistä, on hauska puhua kulttuurieroista. Vaikka tervehdyksistä pelkästään tulee juttua. Suomessahan ei anneta poskisuudelmia, eikä pahemmin muutenkaa kosketa toiseen niin paljoo, ku sit taas näis kaikis muis mais kosketetaan. Poskisuudelmat on kyllä hitti. Musta on ihanaa, ku ihmiset antaa poskisuudelmia ja halaa. Poskisuudelmissa on vaan aina se, että pitäs koittaa muistaa, missä maassa alotetaan poskisuudelmat oikeelta puolelta ja missä vasemmalta. Ja toinen juttu on, että montako kertaa annetaan poskisuudelma. Jotku antaa yhden, jotku kaks ja jotku kolme. Menee Heinillä pää sekasin :D ja jossain annetaan jopa 4 poskisuudelmaa. Siitä olin yllättyny, ku joku kerto, että niitten maassa (en muista mikä maa se oli) annetaan suudelma myös suulle, siis ihan kavereille tervehtiessä. Nää muista maista ku Suomesta tulevat on niin ihania, ku ne on niin lämpimiä, ainaki ne, joihin mä oon tutustunu. Ne kreikkalaiset tytöt jotka tunnen, tulee aina paikan päälle levee hymy naamalla ja kysyy kaikilta erikseen "How are you?" halaa ja antaa poskisuudelmat. Varsinki toisella niistä on älyttömän aurinkoinen hymy! Ja sitte vaan se on kivaa, että nää muiden maiden ihmiset antaa mulle poskisuudelmia. Hymyillään paljo enemmän ku Suomessa ja ollaan paljo ystävällisempiä.

Bowling Night

Sitten oon muuten vielä "tutustunu" Englantilaisiin. MUTTA - mä vihaan niitä! Oon tavannu yhden pojan ja monta tyttöä. Se englantilainen jätkä on tosi kiva ja mukava, mutta sen vanhemmat onki Sveitsistä ja siitä jätkästä huomaa, että se on erilainen, että ei oo sellanen ku ne tytöt. Eli nyt pääsenki niihi brittityttöihin... KAUHEITA! Mulla oikeesti niin kiehuu yli niitten käytös. Ne kulkee nenä niin pystyssä ku vaan voi kulkea, ne kuvittelee olevansa parempia ku kukaan muu. Ne on myös suttusen näkösiä ja oon kuullukki, että ainaki kaks niistä kiertää joka yö eri paikassa - no onneks olkoon vaan. Ne tytöt on NIIN epäkohteliaita ja vittumaisia, jopa lehtoreille! Meillä on tajuttoman mukavia lehtoreita, ja ne on niille niin töykeitä. Mä en oikeesti osaa ees selittää tässä, kuinka kauheita ne brittitytöt on. Ne antaa itestään niin luotaantyöntävän kuvan, ku mitä ihminen voi antaa. Ja mä ja yks suomalainen tyttö ei olla ainoita, jotka on sitä mieltä. Vaan muutki (sekä tytöt että pojat) mun kavereista on sanonu tai tullu kysyyn multa, että onko ne brittitytöt sunki mielestä tosi tympeitä ja narttumaisia. Ihan suoraan sanottuna. Kaikista muista maista tulevat tuntuu olevan samaa mieltä ku mä. Ja ne brittitytöt tykkääki sit hengailla lähinnä keskenään, koska onhan ne niin älyttömästi parempia ku muut. Tiedän, että mulla menee joku päivä niin hermot niitten ylimieliseen käytökseen, et alan aukoa päätäni niille. Nojoo, mutta en kirjota enää niistä.. Mua alkaa oikeesti ottaan päähän.

Aiemmin sanoin, että muista maista tulevat on ystävällisiä, ja ylistin aika alussa, kuinka ystävällisiä itävaltalaiset on. Nyt on kyllä tullu tympeitäki vastaan, aika paljoki. En tie sitte onko tää vaa kulttuuriero, että mua välillä sillee tavallaan kauhistuttaa käytös joillaki ihmisillä, en tie onko kauhistuttaa oikee sana, mutta eniveis.. Pyöräilijät huutelee ja kiroo autoilijoille helposti, jos ne ei pyöräilijöitten mielestä anna tarpeeks tilaa. Suomessa en kyllä oo ikinä nähny pyöräilijöiden rupeevan huutamaan ja kiroomaan autoilijalle sinne autoon sisälle ja näytteleen keskisormea. Sit autoilijat tööttäilee iha hela tiden toisilleen ja taksikuskit, ne vasta pahoja onki! Ku menin sairaalaan taksilla, nii se ajo kyllä hirveetä kyytiä, avas ikkunan ja rupes raivoomaan muille autoilijoille siinä matkalla. Sitte vaan esim. jotku tarjoilijat on ollu hirveen tympeitä. Sitte ku olin Mensalla syömäs kaverin kanssa, nii jätettiin meiän tarjottimet meiän paikoille siks aikaa, ku haettii jälkiruokakahvit ja sillä välin siihen tuli 4 vanhempaa naista (about 40-50- vuotiaita) istumaan. Meidän pöydällä oli meidän kahden tarjottimen lisäks 4 tarjotinta, ku jotku tytöt vaan jätti tarjottimensa pöytään. Se yks nainen oli kasannu ne tarjottimet siihen pariin kasaan ja työntäny meiän eteen, nii ettei meillä ollu tilaa ees kahvikupeille. Me siirrettiin ne tarjottimet lähemmäs niitä naisia, ku meiän välissä oli tavallaan tyhjät paikat (8 hengen pöydät, sit istuttii Alinan kans ikkunalla, sit oli 2 tyhjää ja sit ne 4 mihin ne tuli istuun). Siinähän se yks nainen sitte rupes huutamaan mulle, ku mä siirsin sitä tarjotinta (ne muut oli vasta tulossa) ja rupes syytteleen, kuinka me ollaan niin laiskoja ja töykeitä ku jätetään meiän tavarat leväälleen eikä välitetä muista ihmisistä. Minähän en sellasta ruvennu kuuntelemaan, vaan auoin sille naiselle päätäni takas, koska se oli niin epäkohtelias asshole suoraan sanottuna taas. Sitte ne naiset kehtas vielä siinä pödässä jatkaa keskustelua siitä, kuinka me nuoret ollaan niin töykeitä ja laiskoja, ja katotaan vaan omaan napaan. Sitte päätettiin lähteä pöydästä nopeesti, koska mulla ja myös Alinalla alko keittää yli. Oisin voinu paiskata tarjottimen sen yhen naisen naamaan! FOR REAL. Niin paljo mua ärsytti. Muutenki on tullu monia tilanteita, että ihmiset rupee huutamaan ja tiuskimaan paljo helpommin ku Suomessa - onko tää kulttuuriero?! Siis tarkotan, että ilmastaanko täällä vaan tunteet nii paljo helpommin ja voimakkaammin jopa tuntemattomia kohtaan? Suomessa enimmäkseen vaan katotaan pahasti, jos joku ärsyttää.

Tulipas pari pitkää kappaletta pelkkää valitusta :D Tut mir Leid! On Innsbruck silti ihana paikka asua, ja monet ihmiset on ihanan kohteliaita, noi on vaa jotai ääritapauksia, mulla on ehkä vaan huono tuuri. Tai ei. Kaupungilla taas huomaa helposti sen eron, että jos vaikka istuu kaverin kanssa kahvilla ja juttelee jostain, nii joku saattaa eri porukasta vieressä ruveta kuuntelamaan ja sitte kommentoida meiän keskustelua. Mulle on käyny niin jo muutaman kerran. Ja musta se on kivaa. Esim. jos on pohdittu jonku kanssa, että mikähä toi on saksaks tai sitte ihan vaa saksaks juteltu jostain, nii joku saattaa liittyä keskusteluun. Suomessa en näkis noin tapahtuvan. Ja täällä tutustuu NIIN paljo helpommin ihmisiin. Eilen esimerkiks sain uuden kaverin lautaillessa, sellasen Crisin, joka on itävaltalainen ja sovittiin, et mennää kahville nyt ens viikolla. Sitte olin kavereitten kaa kaupungilla (suomalaisten) ja meille tuli itävaltalainen Hanna mainostaan jotain vaihtomahdollisuutta, nii sit sanoin, et no itseasiassa me ollaan jo vaihdossa, että ei me välttämättä ihan vielä tarvita tota infoa. Sittehän se Hanna innostu ja kyseli kovasti kaikkea ja lopulta se sitte kysy, et mennääks kahville seuraavalla viikolla tms. Mä tapasin sen Hannan jo ulkona eilen, ku se kyseli oonko kaupungilla ja ku olin niin menin sitte moikkaamaan sitä, ku se kutsu tapaamaan sitä ja sen kavereita :) Ihanaa tälläne vuorovaikutus! Sitte näin kaupassa yhden naisen, joka oli mun hoitaja sairaalassa ja se kyseli kuinka voin jne. Rupateltiin sen kanssa mukavia muutenkin sitte. Again - näin ei oo tapahtunu Suomessa ikinä.

Ruuasta pakko vielä sanoa. Epäterveellistä. Kiven alta saa hakea, jos haluaa yhtä terveellisesti syödä ku Suomessa. Mulla on mennykki ruokaan vähä enemmän rahaa, ku etin terveellisempiä ruokia, ja ne on ollu sit vähä kalliimpaa, mitä muuten ois. Mensalla ruoka on aika ällöttävää. Schnitzeleitä ja ranskalaisia tarjolla joka päivä! Ja kaikkee rasvassa upotettua, keitettyä, paistettua. Siis ihan älyttömissä rasvamäärissä. Ja salaatteihin laitetaan hirveesti salaatinkastikkeita, jotku tomaatinpalaset saa vaan ilman kastiketta Mensalla. Ja ku mä tykkään ite eniten vaa tuoreesta salaatista ilman mitään kastikkeita, niin hyi! Mensalle ku astuu sisälle, nii oikee pistää nenään heti hirvee rasvalöyhkä. En käy Mensalla siis nyt usein, koska se ruoka ei houkuttele. Mutta jos käyn, syön sellasta sieltä kaikista terveellisintä saatavaa pastaa + kastiketta + keitettyjä kasviksia (jotka valitettavasti melkein aina on kuitenki gratinoituja tms). Se on mun mielestä terveellisin, mitä siellä voi syödä.

Vielä vähä kuvia tähän loppuun täältä. LIEBE ES!

Schnee auf den Bergen.

Pyöräretkeltä.

Innin varrelta.

Tulipas vielä tässä lopussa mieleen.. Ku on puhuttu eri maista ja kansallisuuksista kavereiden kanssa, niin tuli ilmi, että Ranskassa kaikki ihmiset ihan yleisesti ajattelee, että kaikki suomalaiset on kielineroja. Kuulemma, jos Ranskassa joku puhuu Suomesta, niin yleisin kommentti on: "Niin se maa, mistä tulee ne ihmiset, jotka osaa parhaiten puhua monia kieliä". Enpä oo tota ennen kuullu. Sitten toinen tietty, mistä muun maalaiset Suomen tuntee, on koulutus ja oonki päässy monta kertaa jo selittämään Suomen koulutusjärjestelmää, koska ihmiset mielellään kyselee siitä. Samoin multa kysellään politiikasta ja poliitikoista - ja niistähän mä tiedän aika vähä, eli mun pitää varmaa vähä enemmän tutustua meiän poliittisiin asioihin, että osasisin paremmin selittää muille sit :D On ollu vähä noloa, ku en oo tienny tarpeeks, mutta ku siis oikeesti, mua ei nii paljoo politiikka kiinnosta :D

On täällä kyllä loppujen lopuks ihan erilaista ku Suomessa und ich liebe es!

Wie bitte?

NÄIN - eka viikko Innsbruckin yliopistossa takana, HUH. Ja päähän on jäänyt kursseista, ei mitään? Nojoo täähän nyt on ollu vaan tällästä kurssien esittelyä tää eka viikko, että ei oo vielä oikeen kunnolla alkanu noi kurssit. Pakko kyllä myöntää, että Einführung in die Medienwissenschaft ja Literarische Textanalyse (Märchen) - kursseilla oon ollu kyllä hieman pihalla.. Oon ymmärtäny kyllä tunneilla jotain, mutta välillä menee kyllä niin rankasti ohi, ettei mitään rajaa. Tuolla Märchen-kurssillaki meni melkein kokonaan ohi, että mitä meiän pitäskää tehä Hausarbeiteina. Sen luennon jälkeen menin sen professorin juttusille ja kivi vierähti sydämeltä, ku sen kanssa pääsi vähä juttelemaan. Kaikilla luennoilla on ollu vähä epätoivonen fiilis, mutta nyt ku ajattelen niitä, ku eka viikko on takana, niin kyllä ne oikeestaan ihan hyvin on menny. Hah niin muuten, otinpa 2 kurssia lisää, otin ne mündliche Textkompetenz ja schriftliche Textkompetenz- kurssit, eli mulla on nyt 8 kurssia. Mitähän mä teen? Pari kurssia saa kyllä tippua pois, jos alkaa ahdistaa. Saas nähdä. Täällä luentojen lopuks kiitetään hyvästä luennosta niin, että koputetaan pöytään. Vaikka tiesin etukäteen jo tän jutun, niin se on silti ollu outoa, koska ei siihen kumminkaa Suomessa oo tottunu. Pieni juttu, mutta silti niin erilainen juttu.

Täällä oon ollu jotenki tavallista väsyneempi ja rasittuneempi. Mua jotenki turhauttaa se, että ku pitää juosta paikasta toiseen selvittämässä yhtä sun toista asiaa ja paikoissa neuvotaan ihan ristiin, minne pitää mennä yms. Ku kaikki ei onnistukaan ihan tosta vaan nii alkaa ärsyttää. Ku oon sellanen, että mua häiritsee ja ärsyttää ihan kamalasti, jos jotku asiat on kesken. Ihan esimerkiks vaikka vaan niin pieni asia, etten oo ostanu penaalia, koska mä haluan kivan penaalin, en mitään rumaa, niin mua ärsyttää ettei mulla oo sitä ja joudun kuljettaan kynää ja kumia jossain laukun taskussa vaan.

Kaikesta väsymyksestä ja sairastamisesta huolimatta, Heini ei pysy paikallaan. Se vaan ei oo mahdollista. Mulla hajoaa pää, jos pitää vaan istuskella kotona. Mulla hajoo pää jo siitä, etten saa harrastaa minkäänmoista liikuntaa, VIELÄKÄÄN. En ymmärrä, mitä voisin tehä salin tai juoksulenkin sijasta päivisin. En vaan ymmärrä, millä muulla voisin täyttää sen aukon, mikä liikunnasta jää. En oo vieläkään parantunu kunnolla. Nyt en oo kunnolla terve vieläkään, mutta oon silti lähteny mukaan Erasmus-juttuihin, koska haluan tutustua useempiin ihmisiin. Ja musta alku on tärkeintä tutustumisaikaa, niin oon vähä puoliväkisin itteni raahannu niihin juttuihin, kuten Erasmus Welcome Partyyn ja Pub Crawliin. Siellä oonki tutustunu ihmisiin ja rakastan sitä!

Pub Crawl oli pari päivää sitten, idea oli siis se, että kun tavattiin kaupungilla Erasmus-opiskelijoiden ja niiden ohjaajien kanssa, niin meidät jaettiin pienempiin ryhmiin ja sitten mentii istumaan niissä ryhmissä kahteen eri Pubiin ja sen jälkeen mentiin kaikki yhdessä Stadtcafe- baariin. Mulla oli tosi kiva ryhmä ja me oltiin isoin ryhmä, niin pääsi kyllä (ainakin vähä) tutustumaan useempaan. Mun ryhmässä oli tosi monta belgialaista ja italialaista. Ja kursseilla myös eniten on aina belgialaisia, italialaisia ja ruotsalaisia. Nojoo eniveis, tutustuin hyvin myös yhteen belgialaiseen jätkään, Stefiin. Se oli hauska se alku, miten me ruvettiin jutteleen. Stef jutteli parin jätkän kanssa siinä, et ne on menossa lauantaina lautailemaan vähä kauemmas, ku Stefillä on auto. Heinihän sitten siinä heti kärppänä.. Avasin keskustelun hienosti: käännyin siihen Stefiin päin ja kysyin "Can I be your friend?"  ja siihenhän Stef sitten että "Everything depends on this night." :D tutustuin siihen Stefiin siinä sitten, ja jessss Heinille voitto siitä illasta - pääsen sen kanssa aina lautailemaan. Eli se myös tarkottaa sitä, että aion ostaa sen Tirol Snow Cardin, millä pääsee kaikkialle Tirolissa lasketteleen - ja se myös muuten maksaa sen verran, että tietää ostaneensa sen.. Ei haittaa - me lautaillaan Alpeilla! Olin just aikasemmin miettiny, että jos tuntisin ihmisiä, joilla on auto, voisin ostaa sen kalleimman laskettelukortin, koska sit pääsee myös enemmän laskemaan ja tadaaaaa - Stef ilmesty ku taivaan lahjana :D Stadtcafesta vielä - se oli tosi kiva paikka, mutta aivan liian täynnä. Heti ku astuttii sisälle, nii alko kirjaimellisesti hiki valua. Ihmisiä tuli ulos sieltä vilvotteleen ja katottiin vaa, että kylläpäs noi on hikisiä, mutta kyllä syy selvis ku ite päästiin sisälle. Se ilma oli tosi kuuma, hiostava, melkein käsin kosketeltavissa. Täys sauna. Stadtcafessa näin mun itävaltalaiset kaverit, Flon ja Wolfin sekä mun kämppiksen, Teon, joka oli töissä siellä. Mun kämppis on sellanen valokuvaaja, että se työskentelee sellaselle firmalle, mikä lähettää ottamaan kuvia eri baareihin. Tuntu niin kodilta, ku näki sellasia kavereita siellä, joitten kans ei ollu menny sinne Stadtcafeeseen. Niin ihana kotifiilis - Innsbruck on mun koti!

Nyt pääsen kaikista eniten ehkä syventymään siihen, mihin tän tekstin otsikkokin viittaa. Eli vähä enemmän saksasta. Täällähän puhutaan aikamoista murretta, siis Tirolin alueella, mihin Innsbruck kuuluu. Välillä ku kaupungilla kuulee paikallisten puhuvan keskenään, tuntuu ihan ku ne puhuis jotain ihan muuta ku saksaa. Tai se on jännä tunne, ku mä tavallaan ymmärrän, että se on saksaa, mutta sitte en millään ymmärrä, että mitä ne puhuu! Jotkut murresanat on pääteltävissä, mutta pitää osata bongata ne sieltä puheen seasta. Käytiin istuskelemassa Innin varrella Florianin (Flo) kanssa yhtenä päivänä - niinku täällä kaikki opiskelijat tekee. Musta on ihanaa, että mulla on jo valmiiks täällä paikallisia kavereita. Flo ja Wolfi tietää siistit paikat ja minne kannattaa mennä jne, niin on huippua, että ne vie mua niihin paikkoihin ja kertoo kaikkia juttuja Innsbruckista :) ja sit ku puhun saksaa, niin ne kannustaa mua ja auttaa oppimaan. Ne ei turhaudu, vaan auttaa mua. Kaiken lisäks ne väittää, että puhun hyvää saksaa, oikeestaan kaikki saksaa äidinkielenään puhuvat sanoo mulle niin, mutta I think its bullshit. Musta ei tunnu yhtään, että mun saksa ois hyvä, mun kieliopithan sanajärjestyksineen ja sijamuotoineen menee ihan päin mäntyä! Ja monesti saaki tän murteen takia, tai ihan muutenki vaan kysyä "Wie bitte?"

You're gotta be kidding me!

Tänään palasin sairaalaan kontrollikäynnille - tuntu ihan ku oisin palannu kotiin! :D Siellä ku vietti ensimmäiset päivänsä, nii se tuntu nyt jotenki kodikkaalta. Ja se, että siellä oli niin ihanaa henkilökuntaa, vaikutti viihtymiseen kyllä!

Eilen vasta jaksoin uhrata ajatuksia kursseille ilmottautumisen suhteen ja rupesin selaileen niitä. Tietysti ne kurssit oli monet täynnä ja ihmisiä varasijoilla vaikka kuinka. No Heini sitten vaan otti ja pisti ilmottautumista perään. Meen ekoille luennoille ja itken niille, että haluan näille kursseille. Kyllä mä itteni jotenki niille keplottelen. Otin 6 kurssia, mille ilmottauduin. Einführung in die Medienwissenschaft, Vertiefung der Basiskompetenz (Schreiben), Literarische Textanalyse (Märchen), Grundlagen der Kulturwissenschaft, nää kurssit on ihan germanistiikan laitokselta vai mikä lie. Sit otin 2 Erasmus- opiskelijoille tarkotettua kurssia: Erasmus - DaF - Landes- und Kulturkunde sekä Erasmus- Deutsch als Fremdsprache. Hyödyllisiä kursseja ois ollu myös Schriftlinguistik, Mündliche Textkompetenz ja Schriftliche Textkompetenz. Mutta en ala turhia stressaamaan, uskon, että noita kursseja on keväälläkin. Jossei oo, niin voivoi, sit etin muita kursseja. Meen kiinnostuksen mukaan ja uskon kyllä, että noi saa Suomessa luettua hyväks, mitä oon ottanu. Oon tullu tänne oppimaan saksan kielen, se on tärkeintä. En aatellu ottaa sitten ihan niin kauheeta stressiä tästä, että luetaanko kaikki kurssit hyväks, koska kielen oppiminen vaan on mun tärkein tavote nyt. Tietysti on kiva, jos kaikki kurssit saan hyväks luettua Suomessa, ettei oo tavallaan turhaan käyny niitä. Toisaalta, onko ne turhaan siltikään käytyjä, jossei saa pisteitä Suomes niistä, koska kursseilla puhutaan saksaa? Sanoisin, että win-win-situation for me!

Tänään oli myös Erasmus- tervetulotilaisuus Hauptunilla. Siellä törmäsin siihen toiseen jyväskyläläiseen, joka tuli tänne. Sitte yks rovaniemiläinen tyttö tuli kans jutteleen. Oltiin kolmisteen siellä sitte. Toisaalta harmittaa, et nyt tuli puhuttua suomea, mut oli se kyllä kiva puhua niin, et mut ymmärretään täysin. Yritän kyllä kuitenki välttää puhumasta suomea mahdollisimman paljo. Englantia vähän, mutta yritän oikeesti panostaa, että kieli on vaan saksasaksasaksa. Mulla on älytön innostus ja kiinnostus ja motivaatio kohdillaan oppia saksa, että eiköhän se sitten muutu sujuvammaks. Siellä Erasmus- tilaisuudessa tarjoiltiin oikeen suolasta syömistä, sellasia tosi hyviä leipiä, sekä sitten leivoksia. Ja viiniä! Just ennen ku lähdin, juttelin yhen toisen tytön kanssa yhdelle paikalliselle Erasmus-tyypille, Michaelille. Sitte ku esittäydyttiin ja sanoin "Heini" niin se vaan hajos täysin. Niin kyllä mäki, koska tiedän, mitä mun nimi tarkottaa. Heinihän on saksalainen sana ;) jos kiinnostaa mitä se tarkottaa, nii saatte itte ottaa selvää ;) Mutta se Michael sano vaan heti et "Your name is Heini? Like for real? You're kidding me, right? You gotta be kidding me!". Musta on aika hauska ajatus, että aina, tai ainaki lähes aina ku tuun esittäytymään, nii ihmiset alkaa heti nauraa :D musta se on hauskaa ja onpahan mun nimi ainaki sit kunnon alotus tutustumiselle paikallisten kanssa!

Die Wiesn: das Maß, das Dirndl und eine menge Lederhosen ;)

Parin päivän reissu Müncheniin Oktoberfesteille on ohi. Ihmisten mielipiteet on jakautunu kahtia sen suhteen; toiset sanoo, että se on tosi hauska juhla ja kannattaa mennä, sit taas toiset sanoo, ettei siellä oo mitään sen kummempaa, ku mitä joillain pienemmillä festeillä, ettei kannata mennä. Nyt siellä vierailleena voin sanoa, että kuulun itse ekaan porukkaan. Ich liebe Wiesn!

Lähdin perjantaina yksin täältä Innsbruckista Müncheniin, matka kestää tunnin ja 52 minuuttia. Eli pääsen täällä nopeemmin maasta toiseen, ku mitä Suomessa Jyväskylästä porukoitten luo. Echt super ;) Münchenissä ei ollu yhtään vaikee löytää tietään Theresienwieselle, missä Wiesn järjestetään. Hauptbahnhofilta matkaa on ehkä kilometri ja sinne pääsee helposti vaan, if you go with the flow. Kaikki menee sinne suuntaan. Jos haluaa olla varma, että menee oikeeseen paikkaan, kannattaa seurata Dirndliä tai Lederhoseneita. Matkalla alueelle ei voi välttää näkemästä kännisiä, hilpeitä ihmisiä laulamassa erilaisia lauluja.

Alueella pyörin ensin vähän aikaa yksin, ku odottelin seuruettani, joka saapui Konstanzista.  Oli ihanaa tavata pitkästä aikaa Anneli, eli mun tutor Jyväskylästä! Annelilla oli kavereita mukana ties mistä maista, oli kivaa tutustua uusiin ihmisiin. Oli porukkaa Uudesta- Seelannista, Australiasta, Espanjasta, Saksasta.. Rakastan tavata uusia ihmisiä eri maista. Nää tyypit oli aivan huippuja, joiden kanssa olin. Eli viihdyin todella hyvin porukassa! Aluks mun ei pitäny olla Oktoberfesteillä muuta ku perjantaina, mutta sitten Annelin saksalainen kaveri, Markus, sanoki mulle, että voin tulla sinne yöks, ettei mun tartte lähtee niin pian. Nice! Elikkä ilta pääsi jatkumaan.

Alueellahan löytyy vaikka mitä! Siellä on jos jonkinmoista kieputinta ja laitetta, itse en tosin menny yhteenkään. Oisin kyllä halunnu, mutta se vähä jäi. Nächstes Jahr!  Sitten löyty sellasia oluttynnyrikärryjä, joita hevoset veti ja kojuja tietysti vaikka millä mitalla: löytyy Mandeln-kojuja, Grillhütte, Schokoladenfrüchte-kojuja (nam!), Lebkuchenherzen-kojuja und so weiter. Aika paljon samanlaisia kojuja, ku mitä Weihnachtsmarkteilla, mutta kuitenki niissä on jotenki eri fiilis. Ehkä vähän eri ympäristön takia. Ja terveellistä ruokaahan sieltä saa etsiä, mitä mä kovasti yritin. Lauantaina sitte löyty sellanen koju vahingossa, mistä sai ihan jotain hedelmäkippoja tms, mutta siihen sitte se terveellinen valikoima jäikin. Eli tästä vuodesta opin, että jos haluaa syödä Oktoberfesteillä terveellisesti, omat eväät mukaan! Toisaalta, Oktoberfesteillä Oktoberfestien tapaan, eli monta Maßia vaan kurkusta alas ja rasvasta, epäterveellistä ruokaa (ehkäpä Weißwurstia) nassuun, nicht wahr?

Telttoihinhan (Zelt) sitte on suht vaikee päästä ainakin viikonlopun aikana. Perjantaina oltiin niin myöhään liikkeellä, että sisälle ei enää päästy, mut tavallaan sellasen yhen Zeltin "terassialueelle" päästiin istumaan. Se oli Löwenbräu-Zelt ja siellä juotiin kaikki Maßeja, jotkut vähemmän, jotkut enemmän. Jos joku ei tiedä, niin Maß on se jättikaljatuoppi. Lopulta siinä kävi niin, että meiän tarjoilija heitti meidät ulos, koska me juotiin liian hitaasti ja liian vähän! Se oli ärsyttävää, mutta onneks me just suunniteltiin siinä, että kohta vois lähteä. Eli mitä taas opittiin? Wiesniin ei mennä juomaan liian vähän eikä liian hitaasti! You get that?!

Kuva voisi viitata siihen, ettei mulla oo enää kaikki muumit laaksossa, mutta believe it or not, se oli mun ainoo Maß Wiesnissä!


Lauantaina mentiin suht ajoissa sinne, n. 10 aikaan aamulla, mutta se oli liian myöhästä, jos haluaa telttaan sisälle, eikä siiihen ns. terassialueelle. Pari meiän porukasta oli menny alueelle tyyliin 7 aamulla, niin ne oli päässy ihan hyvin telttaan sisälle. Jonotettiin tunti, ennen ku edes päästiin siihe terassialueelle ja sitte me päästiinki ihan vahingossa melkein sinne Paulaner-telttaan sisälle, joka on yks pääteltoista. Ihmeteltiin itekki, miten päästiin sinne nii helposti, ku eka jonotettiin siihe terassialueelle ja sit ei tarvinnu ku kysyä vartijalta, nii se päästi meiät sisälle. Onneks päästiin kokemaan se juhla teltan sisällä, koska se on Oktoberfestiä parhaimmillaan! Sen sanon, että Oktoberfesteillä on PAKKO päästä juhlimaan teltan sisälle! That's for sure. Tarjoilijat kantaa tyyliin 10 Maßia kerralla (miettikää mikä haba niillä on!) ja sellasia jättitarjottimia täynnä perinteisiä ruokia ja ihmisiä on niin paljo, ettei kulkeen meinaa mahtua. Siinä metelissä on muuten tarjoilijoilla oltava taito lukea huulilta tilaukset. Teltassa kaljaa vaan kurkusta alas eli Maßia Maßin perään (vaihtoehtosesti Radleria), laulamista, pomppimista, tanssimista. Vähän väliä joku alottaa jonkun siellä laulettavan juomalaulun. Nojoo, löytyyhän sieltä tappeluitakin ja öykkäreitä, joilla on paita täynnä oksennusta ja turvamies heittämässä sitä pihalle. Mutta hei - that's how it is!

Suosittelen, jos innostutte Oktoberfesteille lähtemään, ei kannata ottaa liian isoa porukkaa, menee vaan vaikeeks. Pienemmällä porukalla löydetään aina kaikille istumapaikka ja sitte tulee tutustuttua viereistenki pöytien ihmisiin, Saksasta ja ympäri maailmaa! Mutta suosittelen Wiesniä! Se on itse käytävä kattomassa ja kokeilemassa tykkääkö ja me likey.

Perjantaina "kotimatkalla" Wiesnistä sain nauttia saksalaisten kohteliaisuudesta! Täällä todellakin ollaan kohteliaampia, ku mitä Suomessa. Münchenissa sai nauttia siitä, kuinka miehet antaa sulle oman takkinsa, kun on kylmä. Se, että mulla on itellä t-paita, huppari ja oma takki, ei vaikuta mitään, vaan jos mulla on kylmä, niin saan mieheltä vielä sen takin, vaikka se mies sitte kuinka palelis itte. Suomessa harva mies tekis noin. Paitsi sillon ehkä, jos se olis oma tyttöystävä, mutta täällä miehet antaa silkasta kohteliaisuudesta takkinsa naiselle. Ei tartte olla oikeestaan edes mitään tuttavuutta kummempaa, ja miehet käyttäytyy niin. Tälläset pienet jutut tekee välillä ison eron suomalaisten ja saksalaisten/itävaltalaisten välille.

Itse oon ens vuodeks oon jo sopinu parin hyvän kaverin kanssa, että mennää Oktoberfesteillä - ja tehdään se kunnolla! Eli Heini ja Kristiina pukee Dirndl-puvut ja Moritz Lederhosenit ;) toinen jätkä vielä messiin, nii ollaa tasapainossa Dirndleiden ja Lederhosenien suhteen!

Proßt!

Too much smile gets a girl in trouble..

Mulla olikin sitte tälle vaihtovuodelle vähän erilainen alotus, sillä mä pääsin sairaalaan. En nyt selitä miksi, mutta kumminki. Sairaalassa tulikin vietettyä aikaa keskiviikosta maanantaihin. Tän sairaalareissun jälkeen uskaltaisin väittää, että sairastan mieluummin täällä Itävallassa, kun Suomessa. Tuli sellanen tunne, että täällä lääkärit ja hoitajat välittää paljo enemmän musta, ku mitä Suomessa on tuntunu. Täällä mut myös tutkittiin paremmin, tehtiin paljo kokeita, että saadaan selville, mikä mulla on. Oon samojen asioiden kanssa ollu sairaalassa Suomessakin, mutta mut on vaa aina lähetetty kotiin, et sä oot ihan fine. Silti on pitäny sinne aina palata. Täällä ei lähetetty kotiin, vaan otettiin enemmän tosissaan mun sairastaminen.

Vaikka sairaalassa oli aika tylsää, tykkäsin toisaalta olla siellä. Ne hoitajat oli niin mukavia, ne tuli aina jutteleen mulle, ne silitti päätä ja heitti mun kanssa läppää. Oli ylipäätään paljo ystävällisempiä, ku mitä Suomessa ihmiset on. Siellä sairaalassa oli sellanen mieshoitaja, nimeltä Heinrich, joka oli maailman ihanin! Siitä tyypistä niin näki, että se on NIIN oikeessa ammatissa. Se valas kyllä aina huoneen, ku se tuli sisälle aina levee hymy kasvoilla. Heinrich oli myös tosi kärsivällinen ja ystävällinen. Se jutteli mulle paljo ja heitti läppää. Samoin mun suosikeiks muodostu Heinrichin lisäks sellaset Sandra ja Christina. Aivan ihania! Niin lämpimiä ja ystävällisiä ihmisiä. Olin myös ilosesti yllättyny, että ymmärsin siellä sairaalassa melkein kaiken saksaks, ja puhuin ite niiden kanssa saksaa. Jos en ymmärtäny, sitte pyysin selittään englanniks, tai selitin itte englanniks, jos tuli täysin stoppi, mutta ei kyllä tarvinnu montaa kertaa enkkua käyttää. Se yllätti, koska ei oo kuitenkaan kauheen aktiivisesti tullu luettua sairaalaan liittyvää sanastoa tai sitä muutenkaa käytettyä. Lääkärit ja sairaanhoitajat kaikki kysy aina, että mitä teen Innsbruckissa ja mitä opiskelen yms ja ne sitte kärsivällisesti tavallaan autto mua oppiin saksaa ja pari lääkäriäkin totes, et täällähän sä opit sitte saksaa myös. Tottahan se, parhaiten oppii paikan päällä tiettyjä sanastoja. Eikä nyt oo enää niin korkeeta kynnystä mennä uudelleen sairaalaan/päivystykseen, jos on tarvetta, ku teki muutaman päivän visiitin sinne heti alkuun. 

 Nyt oon taas sitä mieltä, ettei mua ois pitäny ikinä päästääkkään pois sieltä sairaalasta, ku oon oikee ongelmamagneetti! Onnistuin oikein hienosti hankkimaan itselleni stalkkerin, joka ei nyt jätä rauhaan. Tulee mun kotiovelle, hankki mun numeron jostain, viestittelee, soittelee. Kertoo, kuinka mä oon ollu nyt sille merkki Jumalalta ja sen elämän rakkaus. Ihan aikuisten oikeesti, tosi karmivaa. He really freaks me out! Yks mun kaveri sano "too much smiling gets a girl in trouble". Jos tälläsenä jatkuu, ku yrittää ystävällisesti hymyillä, niin mä en kyllä hymyile enää ikinä. Ei ihan unelma-alku vaihtovuodelle, että onnistuu hankkimaan myös stalkkerin! Siltikään, vaikka on tullu jo sairaalareissu ja stalkkeri kuvioihin, ei oo sellasta fiilistä, että haluaisin kotiin. Ei ne saa mua niin pelokkaaks tai järkyttyneeks silti, että tulis itku kurkkuun, et haluun kotiin. Kyllä kuitenkin mieluusti haluisin tosta stalkkerista eroon..

Sinä aikana ku olin sairaalassa, tuli myös mun serkku vierailulle. Malla oli varannu lennot aikoja sitten jo, ja nyt sitte joutuki yksin kierteleen Innsbruckissa. Oli kyllä ihanaa, että oli joku tuttu, joka kävi kattomassa. Istuttiin Mallan kanssa sairaalan eri kahviloissa ja "Patienten Aufenhalt"- tilassa rupattelemassa ja Malla kuskas mua pyörätuolilla. Kyllä tosin mun yks itävaltalainen kaveri, Wolfi, kävi myös kattomassa mua. Ja mun kämppis (jota en ollu ennen sairaalareissua ees tavannu) oli käyny ettimässä mua, muttei ollu löytäny. Se oli ollu hirveen huolissaan kuulemma musta ja se onki pitäny musta nyt huolta. En kyllä osaa kuvitella, että kukaan suomalainen tekis noin, niinku mun kämppis. Edelleenkin sanon, että täällä tuntuu, että välitetään enemmän. Tai siis, sellasetki, joita ei niin hyvin vielä tunne, on tosi ystävällisiä ja välittää miten sulla menee.

Tapasin myös tässä tänään mun ESN Buddyn, Kristinan. Aivan ihana ihminen! Sovittiin jopa jo, että mennää kiipeileen yhdessä, ku tuli puheeks, että molemmat kiipeillään :)

Griaß di!

Hell yeah! Vihdoinkin Innsbruckissa Alppien ympäröimänä.

Eli siis eilen pääsin perille Innsbruckiin muutaman tunnin matkustamisen jälkeen. Olinkin ollu melko fiksu, ku otin lentoyhteyden, missä oli 2 välilaskua.. Mutta hauskin reitti ei ole aina suorin, nicht wahr? Matkalla alko jo huomata heti kulttuurieroja, just sellasia, mistä me oltiin puhuttu yliopistolla. Välilaskut oli Berliinissä ja Kölnissä ja lentokentillä tuli rupateltua yhden jos toisenki saksalaisen kanssa. Oli niin kivaa puhua saksaa kunnolla pitkästä aikaa.

Kun pääsin Innsbruckin lentokentälle nappasin mukaan mun 20kg painavan rinkan, 20kg painavan lautakassin ja 15kg painavan suksipussin. Olin varmaan melkosen säälittävän näkönen, ku yritin niitä jotenki saada raahattua. Niinhän siinä kävi, että monet ihmiset tuli kysymään, tarttenko apua, auttoivat ja olivat tosi ystävällisiä. Heti lentokentällä yks nainen autto mua kantaan niitä. Sitten sellanen pappa, jonka kanssa olin lentokentällä rupatellu, tuli myös rautatieasemalle Innsbruckiin, autto mua kantamaan tavaroita. Se pappa haki mulle sellasen kuljetuskärryn ja neuvo mulle, miten käytän säilytyslokeroita jne. Sit pyörin vähän aikaa Marie-Theresenstraßella ja menin kahvilaan, sit siitä palasin hakeen tavarat. Siinä tavaroiden hakemisessa kävi sitten sellanen hässäkkä, että laitoin sen sellasen "nappulan" whatever sinne koloon ja väärä ovi aukes. En ymmärrä miten se tapahtu, mut sit selvitin asiaa vartijan kanssa, joka meinas vaatia multa uutta maksua. Siihen en tosiaan suostunu vaa jatkoin vänkäämistä. Ku olin vähän aikaa siinä vängänny, nii joku nainen tuli auttamaan mua vielä ja sain lopulta mun laukun ilman lisämaksua.

Olin Innsbruckissa jo 14 maissa, mutta menin mun kämpälle vasta klo 19, koska mun vuokraisäntä ei päässy aikasemmin. Jäinpä sitten vahingossa pysäkkiä liian aikasin kyydistä ku olin matkalla kämpälle Unterbergerstraßelle ja voi sairas se oli tuskaa niitten kamojen kanssa. Vuokraisäntä oli tosi mukava, onneks. Illalla jäin purkamaan tavaroita tähän huoneeseen. Tää kämppä on aika jännä. Tossa on pelkkä pitkä käytävä, sen käytävän varrella oikeella on Rolandin, mun ja Teodorin huoneet. Käytävän päässä on Erikan huone. Vasemmalla puolella on kylppäri, vessa ja siivouskomero sekä viimesenä sellanen ovi, missä lukee "Privat". Se on sen vuokraisännän huone, missä se kuulemma käy ehkä kerran kuukaudessa.

Tänään aamulla oli ihanaa herätä, kun ikkunasta näkyy Alpit. Oli niin upeen näköstä ku aurinko paisto Alpeille.

Ainoo miinus nyt on, että tää mun huone ainaki on tosi kylmä. Mä oon kyllä vaan tottunu muitten mielestä ainaki hirveen lämpöseen, nii mulla on varmaa siks kylmempi. En usko, että muilla sitte olis näin kylmä, koska mulla on melki kaikilla muilla kavereilla, sukulaisilla yms on aina mun mielestä kylmä :D Niin ja tää huonehan on kalustettu, ei ois kyllä pää kestäny, jos ois pitäny huonekaluja ruveta ostamaan. Nää huonekalut on tosi siistejäkin. Tässä huoneessa mulla on myös oma minikeittiö, meillä kaikilla on omissa huoneissa omat minikeittiöt. Tuntuu ihan ku asuis pienessä yksiössä, muttei kuiteskaa.

Nyt kuitenkin sänkyyn, koska kuume sitä vaatii. Onhan tää ratkiriemukasta sairastaa heti täälläkin. Kuten mun yks serkku sanois: "Heini sä oot niin heikko!"

Nachti!