Wie bitte?

NÄIN - eka viikko Innsbruckin yliopistossa takana, HUH. Ja päähän on jäänyt kursseista, ei mitään? Nojoo täähän nyt on ollu vaan tällästä kurssien esittelyä tää eka viikko, että ei oo vielä oikeen kunnolla alkanu noi kurssit. Pakko kyllä myöntää, että Einführung in die Medienwissenschaft ja Literarische Textanalyse (Märchen) - kursseilla oon ollu kyllä hieman pihalla.. Oon ymmärtäny kyllä tunneilla jotain, mutta välillä menee kyllä niin rankasti ohi, ettei mitään rajaa. Tuolla Märchen-kurssillaki meni melkein kokonaan ohi, että mitä meiän pitäskää tehä Hausarbeiteina. Sen luennon jälkeen menin sen professorin juttusille ja kivi vierähti sydämeltä, ku sen kanssa pääsi vähä juttelemaan. Kaikilla luennoilla on ollu vähä epätoivonen fiilis, mutta nyt ku ajattelen niitä, ku eka viikko on takana, niin kyllä ne oikeestaan ihan hyvin on menny. Hah niin muuten, otinpa 2 kurssia lisää, otin ne mündliche Textkompetenz ja schriftliche Textkompetenz- kurssit, eli mulla on nyt 8 kurssia. Mitähän mä teen? Pari kurssia saa kyllä tippua pois, jos alkaa ahdistaa. Saas nähdä. Täällä luentojen lopuks kiitetään hyvästä luennosta niin, että koputetaan pöytään. Vaikka tiesin etukäteen jo tän jutun, niin se on silti ollu outoa, koska ei siihen kumminkaa Suomessa oo tottunu. Pieni juttu, mutta silti niin erilainen juttu.

Täällä oon ollu jotenki tavallista väsyneempi ja rasittuneempi. Mua jotenki turhauttaa se, että ku pitää juosta paikasta toiseen selvittämässä yhtä sun toista asiaa ja paikoissa neuvotaan ihan ristiin, minne pitää mennä yms. Ku kaikki ei onnistukaan ihan tosta vaan nii alkaa ärsyttää. Ku oon sellanen, että mua häiritsee ja ärsyttää ihan kamalasti, jos jotku asiat on kesken. Ihan esimerkiks vaikka vaan niin pieni asia, etten oo ostanu penaalia, koska mä haluan kivan penaalin, en mitään rumaa, niin mua ärsyttää ettei mulla oo sitä ja joudun kuljettaan kynää ja kumia jossain laukun taskussa vaan.

Kaikesta väsymyksestä ja sairastamisesta huolimatta, Heini ei pysy paikallaan. Se vaan ei oo mahdollista. Mulla hajoaa pää, jos pitää vaan istuskella kotona. Mulla hajoo pää jo siitä, etten saa harrastaa minkäänmoista liikuntaa, VIELÄKÄÄN. En ymmärrä, mitä voisin tehä salin tai juoksulenkin sijasta päivisin. En vaan ymmärrä, millä muulla voisin täyttää sen aukon, mikä liikunnasta jää. En oo vieläkään parantunu kunnolla. Nyt en oo kunnolla terve vieläkään, mutta oon silti lähteny mukaan Erasmus-juttuihin, koska haluan tutustua useempiin ihmisiin. Ja musta alku on tärkeintä tutustumisaikaa, niin oon vähä puoliväkisin itteni raahannu niihin juttuihin, kuten Erasmus Welcome Partyyn ja Pub Crawliin. Siellä oonki tutustunu ihmisiin ja rakastan sitä!

Pub Crawl oli pari päivää sitten, idea oli siis se, että kun tavattiin kaupungilla Erasmus-opiskelijoiden ja niiden ohjaajien kanssa, niin meidät jaettiin pienempiin ryhmiin ja sitten mentii istumaan niissä ryhmissä kahteen eri Pubiin ja sen jälkeen mentiin kaikki yhdessä Stadtcafe- baariin. Mulla oli tosi kiva ryhmä ja me oltiin isoin ryhmä, niin pääsi kyllä (ainakin vähä) tutustumaan useempaan. Mun ryhmässä oli tosi monta belgialaista ja italialaista. Ja kursseilla myös eniten on aina belgialaisia, italialaisia ja ruotsalaisia. Nojoo eniveis, tutustuin hyvin myös yhteen belgialaiseen jätkään, Stefiin. Se oli hauska se alku, miten me ruvettiin jutteleen. Stef jutteli parin jätkän kanssa siinä, et ne on menossa lauantaina lautailemaan vähä kauemmas, ku Stefillä on auto. Heinihän sitten siinä heti kärppänä.. Avasin keskustelun hienosti: käännyin siihen Stefiin päin ja kysyin "Can I be your friend?"  ja siihenhän Stef sitten että "Everything depends on this night." :D tutustuin siihen Stefiin siinä sitten, ja jessss Heinille voitto siitä illasta - pääsen sen kanssa aina lautailemaan. Eli se myös tarkottaa sitä, että aion ostaa sen Tirol Snow Cardin, millä pääsee kaikkialle Tirolissa lasketteleen - ja se myös muuten maksaa sen verran, että tietää ostaneensa sen.. Ei haittaa - me lautaillaan Alpeilla! Olin just aikasemmin miettiny, että jos tuntisin ihmisiä, joilla on auto, voisin ostaa sen kalleimman laskettelukortin, koska sit pääsee myös enemmän laskemaan ja tadaaaaa - Stef ilmesty ku taivaan lahjana :D Stadtcafesta vielä - se oli tosi kiva paikka, mutta aivan liian täynnä. Heti ku astuttii sisälle, nii alko kirjaimellisesti hiki valua. Ihmisiä tuli ulos sieltä vilvotteleen ja katottiin vaa, että kylläpäs noi on hikisiä, mutta kyllä syy selvis ku ite päästiin sisälle. Se ilma oli tosi kuuma, hiostava, melkein käsin kosketeltavissa. Täys sauna. Stadtcafessa näin mun itävaltalaiset kaverit, Flon ja Wolfin sekä mun kämppiksen, Teon, joka oli töissä siellä. Mun kämppis on sellanen valokuvaaja, että se työskentelee sellaselle firmalle, mikä lähettää ottamaan kuvia eri baareihin. Tuntu niin kodilta, ku näki sellasia kavereita siellä, joitten kans ei ollu menny sinne Stadtcafeeseen. Niin ihana kotifiilis - Innsbruck on mun koti!

Nyt pääsen kaikista eniten ehkä syventymään siihen, mihin tän tekstin otsikkokin viittaa. Eli vähä enemmän saksasta. Täällähän puhutaan aikamoista murretta, siis Tirolin alueella, mihin Innsbruck kuuluu. Välillä ku kaupungilla kuulee paikallisten puhuvan keskenään, tuntuu ihan ku ne puhuis jotain ihan muuta ku saksaa. Tai se on jännä tunne, ku mä tavallaan ymmärrän, että se on saksaa, mutta sitte en millään ymmärrä, että mitä ne puhuu! Jotkut murresanat on pääteltävissä, mutta pitää osata bongata ne sieltä puheen seasta. Käytiin istuskelemassa Innin varrella Florianin (Flo) kanssa yhtenä päivänä - niinku täällä kaikki opiskelijat tekee. Musta on ihanaa, että mulla on jo valmiiks täällä paikallisia kavereita. Flo ja Wolfi tietää siistit paikat ja minne kannattaa mennä jne, niin on huippua, että ne vie mua niihin paikkoihin ja kertoo kaikkia juttuja Innsbruckista :) ja sit ku puhun saksaa, niin ne kannustaa mua ja auttaa oppimaan. Ne ei turhaudu, vaan auttaa mua. Kaiken lisäks ne väittää, että puhun hyvää saksaa, oikeestaan kaikki saksaa äidinkielenään puhuvat sanoo mulle niin, mutta I think its bullshit. Musta ei tunnu yhtään, että mun saksa ois hyvä, mun kieliopithan sanajärjestyksineen ja sijamuotoineen menee ihan päin mäntyä! Ja monesti saaki tän murteen takia, tai ihan muutenki vaan kysyä "Wie bitte?"