Palavan ahkera opiskelija

Mitäs tässä taas on ehtiny tapahtua. Ihan liikaa. Hirveä ikävä on pieniä Kiraa, Leaa ja Villeä. Toki muitakin rakkaita, mutta kyllä nää pienet vie voiton, ne mussukat kun pistävät kasvaen niin nopeesti!

Tässä Innsbruckin elämään laskeutumisessa on auttanut mm. piknikit isoilla Erasmus-porukoilla sekä kavereitten "bändin" esiintyminen livenä, elikkäs Jorge, Gregorio, Lou ja Andrea on perustanu bändin The Straws ja esiintyivät Galway Bayssä joku aika sitten. Oli tosi kivaa mennä kuuntelemaan niitä, oli paljo enemmän intoa mennä sinne, ku ties, että kaverit soittaa. Yrittivät houkutella muakin mukaan bändiin, hokivat, että tuo huilu Suomesta ja tuut soitteleen meiän kanssa. Muuten aivan mahtava idea, mutten tie viittinkö enää pariks kuukaudeks sitä tänne tuoda + se olis taas yks tavara lisää Suomeen rahdattavaks, ihan ku täs ei tarpeeks jo muuteski ois tuotavaa.. Sitten taas nää piknikit. Millon minkäki järven, joen rannalla tai sitten Nordkettellä. Oi että. On ruvettu myös leikkimään Slackilinellä, eli se on sellane nylonliina (?) jonka päällä pitää tasapainotellen kävellä. Ihmiset täällä Innsbruckissa tekee sitä tosi paljo. Heti ku aurinko jostain vähä pilkistää, nii kaikki Slackline- kävelijät on harjottelemassa ulkona. Se on hauskaa ja erittäin vaikeaa, ite en oo päässy varmaa kolmea metriä pitempää matkaa vielä. 

The Straws live @ Galway Bay

Matkalla lautailun ja mountainbikingin kautta piknikille.

Kukin tyylillään - Chrisin tyyli on mennä mahalteen kuin maan matonen.

Pul pitää mielikuvituksellista tasapainokeppiä kädessään.

Erasmus-lössi vie koko nurtsin tilan.

Kokkasin mun kavereille joku aika sitten suomalaista ruokaa. Mun luona ei ollu tarpeeks tilaa, nii menin Gregorion luo kokkailemaan. Kutsuin seuraavat ihmiset: Anaïs, Gregorio, Jorge, Yero, Daniel, Marcin, Jamie, Florent. Tajuttiin hetki sitte Anaïksen kaa, että meiän kaikki hyvät tyttökaverit on melkein lähteny, siks tästäkin illallisesta tuli myös jätkäpainotteinen, mutta ei haittaa yhtään, koska oonhan mä aina sanonu, että jätkäporukassa on hauskempaa! Kokkasin tosiaan makaronilaatikkoa ja porkkanalaatikkoa (ripaus joulua täytyy olla!) ja jälkiruuaks tein pullaa. Tarjosin myös salmiakkia, salmiakkisuklaata, salmaria, leijonapastillilikööriä sekä minttukaakaoo :) Olin tosi yllättyny, että noi tykkäs lihamakaronilaatikosta ja porkkanalaatikosta, varsinki porkkanalaatikon tykkäämisestä olin yllättyny. Jorge tais kaikista eniten tykätä, se santsas kaikista kauiten ja kyseli kovasti, miten nää ruuat on tehty yms. Muutki kyllä kyseli, koska ne ihmetteli ruokien ulkonäköä :D Florent sano mulla porkkanalaatikosta, että se otti aluks vaan ihan vähäsen, että jossei se tykkää, nii sen ei tartte paljoo syödä ja se ei loukkaa mua olemalla maistamatta sitä - sittehän Florent santsas porkkanalaatikkoa iha innoissaan ja kerto mulle tän oman pikku epäilyksensä porkkanalaatikkoa kohtaan :D

Finnish Dinner: Gregorio, Yero, Jorge, mä, Anaïs, Marcin, Jamie, Florent.

Heini & Anaïs

Viime viikolla meillä oli taas International Dinner, niinku syksylläkin. Elikkä ideana siis se, että kaikki, jotka sinne tulee, kokkaa jotain perinteistä ruokaa omasta kotimaastaan. Mehän löydettiin taas kasa suomalaisia Innsbruckista ja me kokkailtiin mun luona. Tehtiin pullaa, karjalanpiirakoita ja pannaria, sit mukaan otettiin omenahilloa pannukakulle ja munavoita karjalanpiirakoille, sekä tietysti maisteltavaks vietiin salmiakkia! Saatiin yks kommentti pullasta "ois saanu vähä enemmän kanelia olla", hah! :D mutta kaikki edelleen rakastaa pullaa ja nyt myös ihmiset tykkäs karjalanpiirakasta enemmän, ku syksyllä. Pulla on kyllä iha uskomaton hitti ulkomaalasten kesken, en tajua, koska itehän en pullan suurin ystävä ole.

Suomalaiset vasemmalta: Mirjami, Mikko, Aino, Marika, Mikko, Tuuli, Heini, Elina, Katariina, Kennet ja Tuomas.

Suomalainen, skottilainen, belgialainen, italialainen.

Felix & Iván.

Rui: "saanko Heini ottaa vielä pullan aamupalaks?"

Oon kyllä itteäni poltellu viime aikoina tavalla jos toisellakin - auringolla sekä tulikuumilla herkuilla. Mikäs siinä, pitäähän näitä juttuja kokeilla. Ei vaan oo mahtunu mun järkeen, että lautaillessa vois palaa - siellä tuli naama poltettua kunnolla. Naama oli punanen ku tomaatti, punanen ku paloauto tai punanen ku punapersepaviaanin perse - millä tavalla sen nyt sitten ilmaista haluaa! Naama palo niin pahasti, että hymyilykin sattu, heh-heh. No sitten välissä piti tulikuumilla karkeilla naamansa polttaa, sain palovamman, mikä ulottu huulesta leuan alakulmaan asti, not nice. Sattu ihan pirusti ja ei kyllä yhtään naurattanu ajatus, että oli onnistunu hankkimaan karseen palovamman naamaansa niin näkyvään paikkaan ku olla ja voi. Nyt se alkaa näyttää jo ihan hyvältä, mutta kyllä sen vielä selvästi tossa näkee, toivon vaan, että se häviää siitä mahdollisimman pian. Nojaah, sitten kolmannen kerran kolmen viikon sisään (pitäähän ittensä kerran viikossa jollain tavalla polttaa, right?!) sain poltettua olkapääni/käteni, ku oltiin vaeltamassa. Unohdin vaan kokonaan sellasen kivan jutun, ku aurinkorasva. Keskityin siihen hikoiluun ja ylös kipuamiseen liikaa ja unohdin sen kavalan auringon. Me ei virallisesti olla enää kavereita auringon kanssa!

Punanahka.

Arpinaama :(

Käytiin vähä viime viikolla pistämässä lantio keikkumaan iglu-baarissa Nordketten päällä - ja pääteltiin siellä talvikautta. Bileet iglussa glühwein kourassa ja lantio keikkuu puolelta toiselle kovaa tahtia, mikäs sen parempi tapa sanoa heipat talvikaudelle! Lunta toki löytyy vielä, mutta ei kaupungista tippaakaan, ei kyllä koko talvena muutenkaa hirveesti, että ei sen puoleen. Tosiaan nyt on sitten jätetty tuo hiihto- ja  laskettelukausi taakse ja alotettu kiipeily- sekä vaelluskausi, eikä tämäkään kausi yhtään sen huonompi ole! Sanoisin kyllä vieläkin olevani enemmän talvi-ihminen, mutta on tääkin tosi kivaa.

Duncan, Anaïs, Greg, Nana, Heini, Giulia, Jorge, Dave, Gregorio.

Innsbruck illalla Seegrubesta katsottuna.

Iglu- bileet!

Dave, Greg, Nana.

Gregorio, mie, Jorge.

Mitäs nää meiän pojat muutakaan ajankulukseen tekisivät..

Tähän mennessä on tullut kiipeiltyä vaan sisällä ja siellä ei huvita ottaa ees kuvia, niitä seiniä näkee Suomessakin. Kunhan päästään ulos kiipeilemään, niin otetaan todistusaineistoa siitäkin. Mun yks hyvä espanjalainen kaveri, Jorge, on tosi kokenut kiipeilijä ja luvannu ruveta viemään muaki pihalle kiipeileen :) samoin mun italialainen kaveri Matteo, mutta se herra tuppaa tekemään katoamistemppuja niin ettei kukaa tiedä, missä se menee, että luottaisin ehkä nyt Jorgeen enemmän. Mua odottaa myös kesäkuussa se alppikiipeilykurssi! Vaeltaminen sen sijaan on jo alotettu ja jopa kuvamateriaalia hankittu. Yhden tosi hyvän belgialaisen kaverini, Anaïksen kanssa on ruvettu käymään - yhtenä päivänä saatiin kans meiän hyvä belgialainen kaveri, Florent, myös mukaan. Oltiin eilen tosiaan viimeks vaeltamassa kolmisteen ja eksyttiin vuorille. Se oli jännä kokemus se. Mun uteliaisuuden ansiosta me kyllä sitten taas päästiin kartalle, ku halusin mennä kattomaan, mitä yhen kukkulan takaa löytyy. Anaïs ja Florent jäi sillä aikaa tutkimaan karttaa ja mä menin tekemään löytöjä. Sen vuorimökin avulla sitte löydettiin taas se tarkka paikka, missä kartalla ollaan. Siltikin onnistuttiin meneen polulta vikaan, ja mentiin hullun jyrkkää rinnettä alas, mikä oikeestaa jopa sattu jalkoihin! Vuorotellen kiljuttiin ja liukasteltiin siinä rinteessä ja tartuttiin mihkä ikinä vaan pysty. Sitte tajuttii et tultii liian alas ja se polku, mille haluttii, menee ylempänä, niin eiku takasin kiipeemään. Se polkuki, mikä vei alas, oli tosi vaikeekulkunen - äiti, sori en ikinä veis sua sinne, vaikka oltiinki tosi hienossa paikassa - ja me pelättii kyllä, että koska joku meistä taittaa jalkansa. Ilmeisesti kuitenkin pitää mennä vaikeekulkusia reittejä, että pääsee kaikista upeimpiin paikkoihin. Käytiin eilen kahdella Berghüttellä (vuorimökkejä), käytiin eka Höttinger Almilla syömässä ja sitten mentiin Achselkopfhüttelle, jonka hollilla me onnistuttiin vähä eksymään. Todettiin, et se Achselkopfhütte on luultavasti sellanen, mitä saa vuokrata tai sitte, että sinne saa kesäaikaan mennä ilmaseks yöpymään. Raaputettiin meiän nimet siihen seinään muitten esimerkkien perässä ja innostuttiin ajatuksesta, että tänne pitää tulla isommalla Erasmusporukalla viettämään laatuaikaa. Siis sellasten kanssa, joilla on kuntoa vaeltaa, koska tonne mökille ei ihan huonokuntosena kannata lähteä. Tai voihan sitä lähteä, mutta sitten varmaan kestää ikuisuuden....

Alppimaisemaa vaellukselta.

Richtung Nordkette.

Lumivyöryssä kuolleen muistolle - tälläsiä erilaisia vuorilla kuolleiden muistomerkkejä löytyy monia vaeltaessa.

Anaïs & Heini

JUMPPPPP!

Arzler Almilla.

Vaelluskaverit.

Alppimaisemaa.

Matkalla Höttinger Almille reittiä "halutaanko olla puolikuolleita perillä" pitkin mennen.

Höttinger Alm.

Höttinger Alm - yöpymismökki.

Matkalla tuntemattomaan - ei kuitenkaan vielä eksyksissä.

Maisemaa vaelluksen varrelta.

Alppimaisemaa.

Achselkopf Alm - nimet seinään.

Achselkopf Alm.

Lähden lauantaina Salzburgiin yhden Lotan luo vaeltamaan, odotan sitä kanssa innolla, sieltä löytyy varmasti myös upeita paikkoja! Ens viikolla sitten keskiviikkona meenkin Müncheniin Sussua ja Meeriä vastaan, koska ne tulee mun luo Innsbruckiin! JEEEEEEE!! Ootan niitä jo kovasti. Tulkaa pian Sussu ja Meeri! Tällä aikaa kuitenki pitäs lukea ahkerasti pääsykokeisiin. Kyllä pelottaa jo kauheesti toi pääsykoe. Kirja on melkein luettu kerran kunnolla ajatuksella läpi ja muistiinpanot tehty = lukeminen on ollu hidasta. Haluaisin ehtiä vielä toisen kerran lukea ajatuksen kanssa läpi sen kirjan ja sen jälkeen mun muistiinpanot. Toivottavasti ehdin = saan itteäni niskasta kiinni. Oon ollu välillä liian laiska paska! Ärsyttää ja ketuttaa, etten oo tarpeeks lukenu, mutta toisaalta sitten en taas saa itteeni millään lukemaan.