Zivilschutzanlage & Tante auttaa ja sanoo "hyvä, hyvä!"

Eipä vielä mun hurjan pitkässä blogihistoriassa oo tullu päivitystä näin nopeesti, mutta nytpä tulee, koska mulla on niin kivaa ja koitan vältellä kokeeseen lukemista, joka on 3 tunnin päästä. Saan taas kohta lyödä päätä seinään ja kirota itteäni. Scheißegal!
 

Maanantaina mun piti lukea kovasti kokeeseen, joka oli tiistaina... Eihän siinä tietenkään niin käyny, vaan aamun pienen suullisen tentin jälkeen lähdin Nordkettelle kaverin kanssa nauttimaan kauniista ilmasta. Laskemaan mentiin hetkeks, mutta aika pian mä jo huutelinki "paska, maata näkyvissä!" ja laskin suoraan kurasta. Noo,  ehkä vähä liiottelua, mutta maata pilkotti rinteissä vähän. Ainoo paikka, missä oli hyvä laskea, oli Nordpark. Menin sitten taas sinne vähä harjotteleen parkkia laudalla, tosin mulla ei ollu mun parkkilautaa. Hitsi ku se on vieläki lainassa kaverilla, kovasti kaipaan mun uuttavanhaa parkkilautaa.

Viimestä kertaa kaksin laskemassa Alinan kanssa.

Maata näkyvissä!

Muutaman parkkilaskun jälkeen sitte suunnattiin kaverin kanssa aurinkotuoleille istuskelemaan, ennen istahtamista kuitenkin reippaina tyttöinä haettiin kaljat käteen ja sitten vasta nautittiin auringosta ja siitä, että me todella istutaan jossain vuorilla, mistä näkee koko Innsbruckin, sää on mitä parhain ja juodaan kaljaa maanantaina keskellä päivää. Sellasella paikalla! Tää on sitä elämää. Juttelin Suomen kämppiksen kanssa lyhyesti myös maanantaina, ja kirosin sille itteeni, et miten voin vaan laiskotella näin paljo. Totesin Siljalle: "Mun piti tänään lukea tenttiin, joka on huomenna ja johon en oo viel lukenu yhtään... No, luennon jälkeen lähdin lautailemaan, en lukenu. Tulin kotiin, vaihdoin vaatteet, lähin Raclette-illalliselle kavereitten luo, en lukenu. Mut suostuteltiin baariin, koska se on viimene kerta, ku pääsen tiettyjen kavereiden kanssa Theresien Bräuhin (joka on siis Erasmusten vakkaripaikka maanantaisin), en lukenu." Tää varmaan kertoo tarpeeks mun lukuinnosta?

Maanantaikaljat Nordketten huipulla:)

Sitten tuli tiistai ja tuli koe. Olin kyllä ilosesti yllättyny, ku yks kaveri soitti mulle, että haluanko tulla sen ja yhen meiän kaverin kanssa lukemaan, tai oikeestaan, että tää mulle soittanu kaveri opettaa meitä. Tietysti menin, otan kaiken mahdollisen avun vastaan. Koe oli monivalintakoe, mutta kuten arvata saattaa, ei se ihan lastenleikkiä saksaks oo, mutta tän mun kaverin opetuksen ansiosta tuntu, että osasin edes jotain. Toivottavasti se "jotain" riittää siihen, et 60% on menny oikein, että pääsis läpi siitä. Ei yhtään huvita uusintakokeet, eikä lisätyöt kesälukukaudella. Toisaalta oma vika se sitten on.

Tiistain jälkeen tuli keskiviikko! Waaaas?! Lähdin laskemaan. Kun pääsin autokyydillä Kitzbüheliin, niin tietty lähin! Ja se paikka on jotain uskomatonta. Isoin paikka tähän mennes, missä oon laskenu, se on aivan valtavan kokonen. Mentiin toiselle puolelle sitä aluetta laskemaan ja sit ku meiän piti olla neljältä iltapäivällä autolla takas, nii piti lähtee 2 tuntia aiemmin laskemaan ja ottamaan hissejä kohti lähtöpaikkaa. Ihan hullun iso ja upee paikka. Sinne vien kaikki kaverit laskemaan, jotka tänne tulee :) Harmi vaan, ettei ollu puuterilunta, "piti" laskee rinteitä hela tiden. Siellä taas mun ihanat, rakkaat siteet alko tökkiä taas pahan kerran. Viime kerrallaki ku olin laskemas koko päivän, niin jätkien piti koko ajan aukasta mulle mun takajalan side, koska ei riittäny omat voimat. Olis uusien siteiden paikka lautaan, mutta ei oo saanu aikaseks ostettua. Olis kiva myös löytää ne siteet vähä halvemmalla, on rahanmenoa muutenki ihan tarpeeks.

Kitzbühelissä oleva Kalle Palanderin nimellä varustettu gondolihissi.

Kitzbühel.

Katarina, Clarissa, ich, Matteo.

Viihdyn kyllä niin älyttömän hyvin tässä uudessa kämpässä, nää uudet kämppikset on tosi mukavia. Eilenki illalla ei malttanu lähteä lukemaan omaan huoneeseen, ku juteltiin ja heitettiin vaa läppää keittiös :) hyvä näin! Tänään mulla tuleekin suomalainen kaveri Saksasta (myös Erasmus-vaihdossa siellä) tänne käymään ja sitten me reissataan vähäsen. Mennään kattoon tänää mun kämppisten kanssa leffa (+ulos), joka liittyy vähä Tirolin historiaan ja yhteen heppuun, jonka nimee en enää muista. Katottii joku aika sitten kämppisten kaa sen traileri, ja se vaikutti niin hauskalta, toivottavasti on myös sitä! Odotan innolla ekaa kunnon iltaa kämppisten kans ulkona :)

Loppuun ehkä kirjotan ne jutut, mitkä paljastaa tän kerran otsikon... Kuulin, että Ville (veljenpoikani 2,5v.) on ilmottanu lähtevänsä ulkomaille. Kun Villeltä kysyttiin, että minne se meinas lähteä, Ville ilmotti, että hän lähtee Tanten luo ja hän hiihtää sinne! Sitten Villeltä oli kysytty, että eikös se ole vähän liian pitkä matka, siihen Ville sitten totesi, että Tante auttaa kyllä ja sanoo "hyvä, hyvä!". :) Tää oli niin päivän piristys, vaikken mitenkää huonolla tuulella ollukkaan. Aluks aloin nauraa ihan hulluna, ku aloin kuvitella tätä keskustelua ja sitten aloin itkeä, koska tuli aivan tajuton ikävä Villeä. Miten ihana se pieni jätkä onkaan! Sitten päästäänkin hiihdon kautta mukavasti asiaan nro 2, joka liittyy otsikkoon. Tänään tuli lyötyä lukkoon se, että lähden maaliskuussa Sveitsiin hiihtomaratoniin! Kaveri, joka on Sveitsissä kans vaihdossa, laitto viestiä: "Ny löyty majotus a la zivischutzanlage. Varaanko?" ja enempää miettimättä vastasin vaan "Jawohl!". Mua kyllä vähän jännittää (ja ehkä hävettää?) mennä tohon maratoniin, koska tää mun kaveri on kilpahiihtäjä :D Ja sitten sillä tulee kans pari muutaki kaveria Suomesta asti hiihtämään sen Engadin Skimarathonin, ja oletan, että ne on yhtä kovatasosia hiihtäjiä, ku tää mun kaveri. Katellaan sitte, kuinka Heini siellä tulee muutaman tunnin poikien perässä :D Nojaa, ei mun tartte yhtä hyvä olla, en ole kilpailija! Vielä en tosin tiedä, hiihdänkö puolikkaan vai kokonaisen. Haluaisin hiihtää luistelulla, mutta en usko et siinä pystyisin kokomaratoniin, sitte toisaalta taas kokomaraton ois kiva hiihtää, ku sinne asti lähtee. Tässä on pähkinöitävää hetkeks.. Odotan nyt jo tätäkin innolla, koska rakastan sitä tunnelmaa urheilutapahtumissa ja sitten ku sen maratonin on hiihtäny, on tosi hyvä fiilis. Muistan sen fiiliksen, ku Suomessa on tullu hiihdettyä kans maratonia. Täällä kaikki on varmaan paljo isompaa ja hienompaa, niin odotan innolla!